Farssi voi lähteä liikkeelle vaikkapa pienestä valheesta. Tätä peitelläkseen näytelmän henkilö kertoo lisää pikkuvalheita niin, että valheiden ja peittelyiden vyyhti alkaa kasvaa.

Farssi vaatii ohjaajalta ja näyttelijöiltä kärsivällisyyttä ja harjoittelua. Ohjaaja Neil Hardwickin mukaan esityksen onnistuminen voi olla sekunneista kiinni.

- Farssille ominainen kummallinen ilmiö, niin sanottu ”flow of laughter”, ei käsittääkseni liity mihinkään muuhun lajiin. Nauru vain virtaa ja päästään hysteeriseen tilaan, jossa katsoja ei enää tiedä, mille hän nauraa, Hardwick kuvaa.

Näyttelijän täytyy Hardwickin mukaan näytellä kehollaan niin tarkasti, että toiminta muuttuu konemaiseksi. Jos yksi henkilö menee ulos ovesta ja toinen sisään toisesta ovesta, tämän täytyy tapahtua täsmälleen samanaikaisesti.

- Tällöin ovet liikkuvat kuin itsestään ja henkilöt ikään kuin joutuvat sisään tai ulos. Kun ihmisten vapaa tahto on tällä lailla poistettu kokonaan, nauru alkaa helposti virrata, Hardwick sanoo.

Farssin ainoa tehtävä on naurattaa

Farssilla on pitkät perinteet. Jo esimerkiksi Moliere ja Shakespeare käyttivät komedioissaan farssimaisia elementtejä. Muita tunnettuja klassikkofarsseja ovat muun muassa Nikolai Gogolin Reviisori ja Oscar Wilden Tärkeintä on olla aito. Tuoreempia esimerkkejä farsseista ovat esimerkiksi Micheal Fraynin Saranoita ja Sardiineja ja Ray Cooneyn Munaako herra ministeri.

Farssin keinot ovat vaikuttaneet myös televisioon ja elokuviin. Neil Hardwickin mukaan esimerkiksi brittiläinen Pitkän Jussin majatalo -sarja on puhdasta farssia. Elokuviin farssi ei kuitenkaan hänen mielestään sovi yhtä hyvin kuin teatteriin.

- Elokuvaa katsoessa tajuaa, että se on leikattu kasaan leikkauspöydällä. Tämän takia samanaikaisuuksilla leikittely ei toimi samalla tavoin kuin teatterissa. Jos vaikkapa pappi astuu huoneeseen sisään juuri sillä hetkellä, kun piian pikkuhousut putoavat, tämä sopii teatteriin.

Neil Hardwickin mielestä farssi pyrkii pilkkaamaan tiettyjä ihmisluonteita ja tapoja käyttäytyä. Se nojaa kuitenkin paljon enemmän fyysiseen nauruun kuin satiiri sinänsä.

- Jos farssi ei naurata, väliajalla kaikki voivat lähteä kotiin. Farssin ainoa tehtävä on naurattaa, Hardwick määrittelee.