Kansainvälisissä pisteytyksissä suomalainen koululaitos on parasta A-sarjaa, mutta silti sieltä poikii alati uusia epäkohtia. Tuore tohtorinväitös antaa osin ankean kuvan pedagogien koulutuksesta.

- Opettajankoulutus ei osaa kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin, joita muuttuva yhteiskunta tuo silmien eteen. Koulutuksen ja työtodellisuuden ero voi olla kova. Jos menettelytapoja ei saa harjoitella opiskeluaikana, se voi olla kulttuurishokki, kuvaa tutkimuksen tekijä Jyrki Komulainen.

Torstaina Kajaanin opettajankoulutusyksikössä tohtoriksi väittelevä Komulainen on haastatellut 500 opiskelijaa ja 10:tä ohjaajaa. Tutkimus valaisee sylttytehtaan ytimen: opetusharjoittelu nojaa usein ohjaajan omiin uskomuksiin ja kerran omaksuttuihin käsityksiin, opiskelijaa ei kuunnella, vuorovaikutustaitoja ei hiota.

Harjoitteluissa ummehtunut ilmapiiri

Käytäntö on kaukana yliopistotason koulutuslinjasta, jonka pitäisi perustua tieteelliselle pohjalle. Ummehtuneesta ilmapiiristä kertoo sekin, että kyselyyn vastanneet ohjaajat pysyvät nimettöminä, samoin paikka, joka on vain eräs suomalainen yliopisto.

- Jostain syystä opiskelijan ohjauksesta on vuosikymmenten aikaan kehkeytynyt asia, josta ei voida puhua avoimesti, Komulainen toteaa.

Arki uuvuttaa opettajan parissa vuodessa

Syyksi tutkija arvelee ohjaajantyön yksinäisyyden. Opintoputken loppupäässä on nuori opettajaparka, joka muutamassa vuodessa uupuu työssään ja vaihtaa alaa. Oppilaiden ja vanhempien vaatimukset ovat koventuneet paikoin aggressioksi asti, eikä pelkällä pedagogialla enää pärjää.

- Kyllä tarvitaan aika hyviä diplomaatin taitoja niissä vuorovaikutustilanteissa, jotka todellisuudessa opettajan työssä nykyisin on esillä.

Kajaanin OKL:ssä opettava Jyrki Komulainen vaatii väitöskirjansa perusteella opettajankoulutukseen tutkimustietoon perustuvaa systemaattista ohjaajakoulutusta.