Kotimaa |

Ovatko digitaaliset pelit lapselle hyväksi vai haitaksi? Lue asiantuntijoiden vastaukset

Lomilla lasten pelaamisajat venähtävät helposti pitemmiksi kuin arkena. Pahimmillaan lapsilta jää fyysinen liikunta, ja pelit ottavat ylivallan koko perheen vuorovaikutuksessa. Parhaimmillaan pelit voivat kuitenkin kehittää lapsen strategista ajattelua ja vuorovaikutustaitoja.

Casper Niemenpalo on oppinut ymmärtämään kelloa digipelien avulla.
Casper Niemenpalo on oppinut ymmärtämään kelloa digipelien avulla. Kuva: Yle / Antti Kolppo

Tapiolan kirjastossa Espoossa järjestetään pelipäiviä lomien aikaan, sillä ne ovat taattu vetonaula. Kirjastossa lapset voivat pelata niin tietokoneilla kuin tableteillakin. Pelipöydän ympärillä riittää säpinää, kun lapset odottavat vuoroaan.

Kuusivuotias Casper ja kahdeksanvuotias Robin Niemenpalo eivät tarvitse Petra-äidin apua tablettien käytössä, kun he ryhtyvät pelaamaan.

Lomalla pojat pelaavat hieman enemmän kuin arkena, mutta yleensä he saavat pelata pari tuntia lauantaisin ja sen lisäksi yhtenä vapaavalintaisena viikonpäivänä.

– Toki he haluaisivat pelata paljon enemmän ja joka päivä, mutta kyllä he tietävät, että meillä on rajat, Petra Niemenpalo sanoo.

Petra Paloniemen lapset Casper, Clarissa ja Robin pelaavat Tapiolan kirjaston tableteilla. Poikien suosikkipelejä ovat Clash of Clans, Subway Surfers ja Minecraft.
Petra Paloniemen lapset Casper, Clarissa ja Robin pelaavat Tapiolan kirjaston tableteilla. Poikien suosikkipelejä ovat Clash of Clans, Subway Surfers ja Minecraft. Kuva: Yle / Antti Kolppo

Lastensuojeluviranomainen: Pelit ottavat ylivallan perheiden vuorovaikutuksessa

Kaikissa perheissä rajojen asettaminen ei kuitenkaan onnistu, ja tämä näkyy myös lastensuojeluviranomaisen työssä. Vaikka pelaamisesta ei tehdä lastensuojeluilmoituksia, se nousee usein keskeisenä ongelmana esiin, kun perheiden tilanteita selvitetään. 

– Kun vanhemmille kuuluva turvallinen auktoriteetti puuttuu, se näkyy erityisesti pelaamisessa, joka on tärkeä elämänsisältö lapsille. Pelaaminen aiheuttaa riitoja ja kuohuttaa, koska lapsi saattaa olla koukussa siihen, sanoo Helsingin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Jaana Toivio.

Pahimmillaan lapsen arkirytmi katoaa, ja hän jää yksin neljän seinän sisälle peliensä kanssa. Digilaitteet voivat ottaa ylivallan koko perheen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

– Ollaan samassa kodissa, mutta ei olla todellisessa yhteydessä. Ihmissuhteet etääntyvät, kun ei tehdä yhdessä asioita.

Osa vanhemmista ei pysty keskeyttämään kännykän näpräämistä edes tapaamisissa sosiaaliviranomaisten kanssa.

– Vanhemmat voivat olla koko ajan kiinni sosiaalisessa mediassa. Varsinkin pienen lapsen kohdalla on huolestuttavaa, miten se vaikuttaa häneen, että vanhemman huomio kääntyy koko ajan lapsesta kännykkään. Neuvoloissa pitäisi kiinnittää vanhempien huomiota tähän asiaan, Toivio sanoo.

Fysioterapeutti: Tauota pelaamista, heitä lumipalloja ja roiku renkaissa

Myös HUSin lastenklinikalla työskentelevä fysioterapeutti Kristiina Kauppinen huomaa digiaikakauden vaikutukset asiakkaissaan.

– Joskus näkee, että lasten hiihto-, luistelu-, pyöräily- ja palloilutaidot ovat heikommalla tasolla kuin aikaisemmin. Tämä voi johtua siitä, että aika kuluu pelaamiseen eikä ulkoiluun.

Kun pelaaja käyttää tablettia tai kännykkää, hän saattaa olla pitkiä aikoja samassa staattisessa asennossa, mikä kuormittaa kehoa.

– Silloin pää ja katse ovat alhaalla, vaikka pään kuuluisi olla ylhäällä rangan jatkeena. Niskan ja kaulan lihakset jännittyvät jo koulupäivän aikana, kun lapsi lukee ja kirjoittaa, ja vapaa-ajalla pelaaminen rasittaa niitä vielä lisää. Siitä voi tulla pitkäkestoista jännitystä, mikä aiheuttaa päänsärkyä.

Lihaksia kannattaa avata vastaliikkeillä, joita lapsi saa luonnostaan, kun hän heittää hiekkaa, lumipalloja tai kiipeilee ja roikkuu telineissä. Kotiin voi hankkia renkaat kattoon, niin lapsi saa sisälläkin monipuolista liikuntaa.

Kauppisen mielestä pienten pelilaitteiden ääressä kyyhöttäminen voi olla fyysisesti rasittavampaa lapsille kuin ison tv-ruudun katselu.

– Televisiota katsoessaan lapsi usein vaihtelee asentoaan, valuu välillä sohvalta lattialle vatsalleen ja nousee taas ylös sohvalle. Harvoin hän istuu nojatuolissa aloillaan tuijottamassa, kuten aikuinen.

Sopiva peliaika lapselle on Kauppisen mielestä enintään kaksi tuntia, mutta ei päivittäin. Jos pelaaminen kestää yli tunnin, sitä kannattaa tauottaa välillä ulkoilun merkeissä.

Kasvatustieteen professori: Pelit kehittävät strategista ajattelua ja sosiaalisia taitoja

Kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen pelaa usein itsekin poikansa Otto Puhakan (vas.) ja tämän ystävän Anton Nylundin kanssa.
Kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen pelaa usein itsekin poikansa Otto Puhakan (vas.) ja tämän ystävän Anton Nylundin kanssa. Kuva: Yle / Jouni Immonen
Lasten digipelien käyttöä Helsingin yliopistossa tutkiva kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen kehottaa vanhempia miettimään lapsen ajankäyttöä kokonaisuutena, jossa pelaaminen voi olla yhtenä osana.

– En halua sanoa vanhemmille mitään tiettyä peliaikaa. Jokainen perhe päättää sen itse, mutta se on liiallinen aika lapselle toimia pelimaailmassa, jos liikkuminen, leikkiminen, ulkoilu tai nukkuminen jäävät taka-alalle. Aivotutkimuksen puolelta on tuloksia siitä, että liika pelaaminen voi tehdä lapsista ylivilkkaita ja rauhattomia, jolloin unen määrä ja laatu heikkenevät.

Kumpulaisen mukaan sillä ei ole merkitystä, millä laitteella lapsi pelaa, vaan pelien sisältö ratkaisee. Tuhoamiseen keskittyvät väkivaltapelit voivat tehdä lapsista aggressiivisia, mutta luovuutta tukevat pelit kehittävät lasta.

– Strategisen ajattelun taidot, vuorovaikutustaidot ja yhteisöllisen työskentelyn taidot voivat olla lapselle hyödyllisiä tulevaisuudessa.

Kumpulaisen mielestä lapselle ei kuitenkaan ole välttämätöntä tutustua digilaitteisiin ennen esikouluikää, eikä vanhempien ole pakko hankkia niitä kotiin.

– Julkinen varhaiskasvatus ja koululaitos pyrkivät tarjoamaan jokaiselle lapselle mahdollisuuden kasvaa medialukutaitoiseksi digiajan kansalaiseksi.

Kumpulaisen omassa perheessä digipelaaminen on yhtä sosiaalinen tapahtuma kuin perinteisen lautapelin pelaaminen. Kuusivuotias Otto-poika opettaa mielellään äitiään pelaamaan kanssaan, ja pelit yhdistävät myös naapuruston lapsia.

– He pelaavat yhdessä ja rinnakkain, keskustelevat ja opettavat toisiaan. Myös vanhemmille lapsille sosiaaliset pelit mahdollistavat yhteisöllisyyden ympäri maailmaa ajasta ja paikasta riippumatta.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä