Pohjois-Karjala |

Päällikön pagina: Onnen maa

Meillä 60-luvulla syntyneillä Pohjois-Karjalan pojilla on vahva itsetunto ja kultivoituneet juomatavat. Ne molemmat ovat tulleet meille lahjana geeniperimässä, äidinmaidon mukana.

Jyrki Utriainen.
Kuva: YLE / Janne Ahjopalo

Myös ympäristötekijät olivat kunnossa.

Koulussa arvostimme ruotsin kielen opintoja ja laulutunneilla veisasimme innolla mukana. Onnenpäivä oli se, kun pääsimme vetäisemään yksinlaulua luokan edessä.

Muistini syövereistä tulvahtaa voimakkaasti myös mielikuvat kevätjuhlista, missä lausuimme itse laatimiamme runoja jumppasalin näyttämöllä. Kannustavat sanat kaikuivat luokassa, kun innostavan ilmapiirin vallitessa loimme näitä lyriikan helmiä.

Kaveriporukoissa jopa kannustettiin opiskelemaan ruotsia. "Ruotsalaiset ne osaavat!" "Mitäs siitä, jos ne voittivat taas jääkiekossa? Pääasiahan on reilu ja rehti kamppailu, ja terveet elämäntavat." Tämäntapaisia kommentteja sitä kuuli siihen aikaan pohjoiskarjalaisissa poikaporukoissa.

Ja sitä päivää, kun joku nappasi kymppimiikan ruotsin pistokkaista! Kaverit keräsivät kolehdin ja piffasivat limppaa ja suklaamunkin!

Meillä ei pukeuduttu veljen vanhoihin verkkahousuihin, vaan aamusella katseltiin asiallista kostyymia koulupäivän ratoksi. Verkkarithan olisi joku voinut vetäistä välkällä nilkkoihin, ja siitä olisi voinut seurata hämmentäviä hetkiä.

Onnistumisen elämykset seurasivat toisiaan.

Myös kotona meitä kannustettiin kaikenlaisten käytännön taitojen sijaan kulttuurin kuluttamiseen ja tekemiseen. Toki riensimme myös perheen arkiaskareisiin - sen, minkä nyt runojen lausumiselta ja yhteislaululta ehdimme.

Tuvan nurkassa oli erilaisia soittimia tarjolla, että kokeile poika tuosta. Itse valitsin sellon, kun se tuntui istuvan maakunnan maisemaan.

Myöhemmin nuorina lukiolaisina akateemiset opinnot siinsivät silmissämme, kun harjoittelimme viikonloppuisin tekemällä vanhoja yo-kokeita.

Pohjoiskarjalaiset yritykset menestyivät, maatiloilla vedeltiin laulellen lehmiä tisseistä, oli iloiset kinkeripiirit ja armahtava evankelisluterilainen jumala, kulttuuri kukoisti ja onni oli myötä.



Tätä vahvaa itäsuomalaista perintöä, jonka esi-isiltämme olemme saaneet, siirrämme ylpeydellä tuleville sukupolville!

Loppukaneetti: hittojako siis yhdestä tai kahdesta prikaatista? Meillä kyllä kantti kestää, ymmärrämme järkisyyt lakkautuksen taustalla, emme vaivu synkkyyteen vaan näemme ympärillämme ilon ja riemun josta tulevaisuutemmekin kumpuaa.

Lähteet:
Jyrki Utriainen, kirjoittaja on YLE Pohjois-Karjalan päällikkö

Kommentoi aihetta

(3 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty toimitukseen. Julkaisemme kommentteja arkisin klo 07-17 välisenä aikana.

Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.



se y

Ilmoita asiattomasta kommentista

kirjoitan yhden virkkeen enkä hyräilekään: Paha juttu, jos on nuori pessimisti, mutta vielä pahempaa, jos on vanha optimisti.

Tuoreimmat aiheesta: Pohjois-Karjala

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä