Seuraavassa omia muistikuviani, jotka toivottavasti auttavat ymmärtämään, miksi Paavo Väyrynen herättää aina voimakkaita tunteita, puolesta ja vastaan.

Väyrynen ja tyyny

Eduskunta vuonna 1994. On aamupäivä, aurinko siivilöiytyy eduskunnan istuntosalin ja kahvilan väliseen käytävään. Vastaan tulee Paavo Väyrynen tyyny kainalossa. Näky piirtyy mieleen, sillä eduskunnassa ei ole tapana kuljeskella petivaatteiden kanssa.

Tyyny liittyi Väyrysen pyrkimykseen puhumalla lykätä päätöstä Suomen EU-jäsenyydestä. Jälkeenpäin ajatellen se, jos mikä, oli väyrysintä Väyrystä.

Ulkoministerinä Väyrynen oli kannattanut Suomen EU-jäsenyyden hakemista, koska Suomi ei hänen mukaansa voisi tehdä eri ratkaisua kuin Ruotsi. Väyrynen ei kuitenkaan pitänyt Suomen saamaa neuvottelutulosta hyvänä. Kaikkein eniten hän kuitenkin karsasti suunnitelmaa, jonka mukaan jäsenyyteen myötämielisimmin suhtautuvat suomalaiset pantiin avaamaan latua, jotta myös ruotsalaiset ja norjalaiset varmasti seuraisivat perässä.

Hankkeen torppaamiseksi hallituksesta pois jättäytynyt Väyrynen ja muutama muu vielä fanaattisemmin jäsenyyttä vastustava aloitti eduskunnassa puhemaratonin, joka jatkui tauotta päivä- ja yökausia. Väyrysen tavoittena oli jatkaa keskustelua yli Ruotsin kansanäänestyspäivän, ja siinä Väyrynen onnistuikin.

Ruotsalaiset kävivät kuitenkin uurnille siinä uskossa että Suomi oli jo jäsenyysehdot hyväksynyt, ja Ruotsissa Ja-puoli voitti.

Tässä, niin kuin monessa muussakin polittisessa väännössä Väyrynen sekä voitti että hävisi, selätti eduskunnan mutta hävisi itse asian. Ei ihme, että monen silmissä Väyrynen on venkoilun ja selittelyn maailmanmestari.

Vaalit verissä

Paavo Väyrynen on ollut ehdolla 11 eduskuntavaaleissa, vain yhdet hän on jättänyt väliin sitten vuoden 1970. Väyrynen pyrki ja pääsi eduskuntaan myös esimerkiksi vuonna 1999, jolloin hän kuitenkin valitsi jatkot EU-parlamentissa.

Siksi näky talvisen Tornion iltapimeässä alkuvuodesta 2007 on hämmentävä. Väkeä on niin paljon, että soppa loppuu kesken. Valtaosa on tullut katsomaan yksityiselämällään otsikoissa pyörivää pääministeri Vanhasta. Ahkerimmin joukoissa pyörii kuitenkin eduskunnan ministeriaitiosta tutuksi tullut, mutta sittemmin Brysseliin EU-mepiksi hautautunut Paavo Väyrynen, joka jakelee vaalilehtisiä sellaisella innolla, että saa välillä koukata hakemaan autosta lisää.

Väyrynen ei luottanut silloin eikä luota nytkään tv-tuttuuteen vaan perinteiseen jalkatyöhön. Hän on uhonnut käyvänsä ennen ensimmäistä kierrosta Suomen jokaisessa kunnassa. Päivävauhti on ollut nyt kuuden pitäjän luokkaa. Usein vaimo Vuokko on kuskina ja sinnikäs kirjamyynti tuo kaivattua rahaa kampanjakassaan.

Väyrynen pompottaa taas eduskuntaa

Vuoden 2007 vaaleissa Vanhanen onnistui nipin napin pitämään keskustan suurimpana puolueena ja säilytti siten pääministerin ja hallituksenmuodostajan paikan itsellään.

Mutta kun uusien kansanedustajien piti tarkistuttaa valtakirjansa, niin taas Väyrynen teki omat piruettinsa. Väyrynen ilmoitti tulevansa eduskuntaan vain, jos hänelle on luvassa ministerinpesti. Hoh-hoijaa, totesi moni eduskuntatoimittaja jälleen kerran: näitä Väyrysen sooloja on kuultu ennenkin. Vanhanen pysyi passiivimuodoilleen uskollisena ja sanoi, ettei kenellekään ole luvattu mitään ministeripaikkoja ennen kuin hän julkistaa koko ministerilistansa. Väyrysen tulkinta oli toinen. Hänen mukaansa välipuhe oli olemassa.

Lopputulos oli taas se, että Väyrynen pääsi mielensä päähän, ministeriksi, mutta vasta luvattuaan sitoutua Vanhasen EU-politiikkaan. Eikä paikkakaan ollut aivan se, mitä nelinkertainen ulkoministeri oli toivonut, mutta ulkoministeriössä kuitenkin.

Vanhasen kakkoshallituksen aikaan Väyrynen pääsi julkistamaan uutisen toimimisestaan ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä.

Takaisin Tamminiemeen

Väyrysen tämänkertainen presidenttiehdokkuus on ihan oma lukunsa. Väyrynen aloitti kampanjansa jo keväällä samaan aikaan kun puheenjohtaja Mari Kiviniemi haikaili suureen ääneen muita ehdokkaita keskustalle. Kiviniemelle olisi tuntunut kelpaavan kuka tahansa, mutta kukaan muu kuin Väyrynen ei hommaan halunnut. Kiviniemi joutui noloon valoon ja Väyrynen pääsi taas haluamaansa eli ehdokkaaksi.

Rökäletappio kevään eduskuntavaaleissa vei puolueelta viimeisetkin rahat, ja kuuden vuoden takaiset presidenttiehdokas Vanhasen miljoonabudjetit ovat muisto vain. Väyrynen on kuulu saituudestaan, mutta olemattomalla rahalla kampanjoiminen on kuulemma saanut hänetkin käyttämään isoja kirjaimia puolueen vaalipalavereissa.

Ja ärtynyt Väyrynen on nytkin kun tapaamme Tamminiemessä marraskuussa. Museon remontti on loppusuoralla, mutta huonekaluista vasta osa on palannut pakattuina kotitaloonsa. Mutta ei remontti Väyrystä kiukuta, vaan se, että on joutunut toista tuntia poseeramaan naistenlehden kuvaajalle. Väyrysestä se on järjetöntä, koska lehteen valitaan vain yksi kuva.

Väyrynen palaa mielellään muistohinsa Kekkosen kanssa. Tässä salissa Kekkonen otti vastaan vieraat, tässä pidettiin kuulut Kekkosen nuorten poliitikkojen "lastenkutsut". Työhuoneeseen tuntuu liittyvän kaikkein luotetuimmat muistot. Väyrynen näyttää, missä Kekkonen istui ja missä taas hän, kun keskusteluja käytiin ikkunasyvennyksen nojatuoleissa. Väyrynen myöntää suoraan, että tänne hän muuttaisi mieluummin kuin Mäntyniemeen.

Väyrynen lähtee Tamminiemestä yksin. Hän onkin tunnustanut, ettei kaipaa elämässään juuri muiden kuin perheen seuraa.