Tekniikka

Päivä älypuhelimen ehdoilla – parkkimaksut onnistuivat, lähimaksaminen tökki

Toimittaja puhelimessa.
Toimittaja Panu Vatanen eli päivän älypuhelimen ehdoilla. Kuva: Sini Liimatainen

Perinteisen yhteydenpidon lisäksi älykkäällä kännykällä voi maksaa laskuja, löytää parkkipaikan tai maksaa ostokset kaupassa. Toimittaja kokeili, miten älypuhelin helpottaa arkea.

Herätyskello soi aamulla puoli kahdeksalta. Sen ääni tulee älypuhelimesta, tietenkin. Perinteistä vekkaria en ole tarvinnut ainakaan vuosikymmeneen. Avaan unen laatua ja kestoa mittaavan SleepBot-sovelluksen, joka on yksi monista unta seuraavista ohjelmistoista.

Se on tarkkaillut yön aikana tuottamiani ääniä ja tekemiäni liikkeitä. Sovelluksen mukaan olen nukkunut noin kahdeksan tuntia, enkä ole merkittävästi liikkunut tai päästellyt ääniä yön aikana. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun mittaan untani.

Pidemmällä käytöllä sovellus voisi muun muassa laskea kertyneitä univelkoja. Omille unille voi antaa myös arvosanan. Annan neljä tähteä.

Aamupalalla juon kahvia, lasin appelsiinimehua ja yhden sitruunanmakuisen maitorahkan. Kirjaan syömäni 267 kilokaloria suosittuun painonhallintasovellus MyFitnessPaliin, sillä elopainoa pitäisi saada tiputettua muutama kilo.

Sovellus tunnistaa useita suomalaisia elintarvikkeita ja ruokatuotteita. Se on kätevä kilokalorilaskurina, vaikka kaiken syömänsä kirjaaminen vaatii vaivannäköä.

Mies juo kahvia.
Kuva: Laura Piippo

Aamiaspöydässä sähköpostin lukemisen keskeyttää kahdeksankuinen tyttäreni, joka hakee katsekontaktia syöttötuolista. Omaatuntoa soimaa. Puheterapeuttien mukaan älypuhelimet someineen ja sovelluksineen varastavat vanhempien aikaa lapsiltaan, mikä on lisännyt vaikeuksia lapsien puheenkehittymisessä.

Kännykän käyttämistä ja addiktiota mittaavaan ja laskevaan BreakFree-sovelluksen mukaan olen ennen kello yhdeksää avannut puhelimeni lukitusnäytön jo melkein kymmenen kertaa ja käyttänyt luuria noin 20 minuuttia. Laitan puhelimen taskuuni ja keskityn vauvaan.

Parkkeeraussovellus etsii tyhjän ruudun

Töissä tuijotan taas älypuhelimen ruutua, sillä pitäähän kellonaika tietää. Työpäivän aikana kännykän käyttö on kellon katsomisen lisäksi hyvin perinteistä: puheluita, tekstiviestejä, uutisten lukemista ja sähköpostia.

Sähköpostin ja verkkolehtien lukeminen on Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten älypuhelinkäyttäjien suosituinta netissä tapahtuvaa ajanvietettä. Seuraavaksi suosituinta on käyttää reititys- ja paikannuspalveluita.

Autoilijoille älypuhelimesta onkin kiistatta hyötyä. Taskussa kulkeva puhelin muuttuu käden käänteessä navigaattoriksi vaikka Google Maps -sovelluksella, jota on ladattu jo yli miljardi kertaa. Suunnistamisavun lisäksi autoilija hyötyy älypuhelimesta myös pysäköidessään menopeliään.

Parkkisovellus läheltä.
Parkkisovelluksen ansiosta kolikoita ei tarvita, vaan pysäköinnin voi maksaa mobiilisti. Kuva: Sini Liimatainen

Pysäköintisovellusten idea on simppeli: älypuhelimeen asennettavan sovelluksen avulla maksetaan parkkimaksu, jolloin kolikoita ei tarvita. Sovelluksia on useita. Asennan ParkMan-nimisen ohjelmiston, joka lupaa maksamisen lisäksi etsiä vapaita parkkipaikkoja.

Hyppään autoon ja ajan kohti Helsingin keskustaa. Etu-Töölössä lähellä eduskuntataloa sovellus ehdottaa pari minuuttia sitten vapautunutta tyhjää paikkaa. Käännän rattia, ja kas, vapaa tila löytyy luvatusta paikasta.

Vapaa tila löytyy luvatusta paikasta.

Parkkeerauksen jälkeen sovellukseen syötetään auton rekisterinumero ja aloitetaan pysäköinti nappia painamalla, jolloin maksua alkaa kertyä. Parkkimaksun loppusumma määräytyy pysäköinnin keston mukaan, ja lisäksi sovellus veloittaa palvelustaan 49 senttiä pysäköintiä kohden.

Älypuhelimella pitäisi pystyä maksamaan

Auton parkkeerauksen jälkeen suuntaan Kampin ostoskeskukseen. Aion kokeilla ostosten maksamista älypuhelimella. Sen pitäisi onnistua, jos kännykässä on lähimaksua tukeva SIM-kortti. Käyn vaihdattamassa korttini oman puhelinoperaattorini Elisan liikkessä. Uuden lähimaksua tukevan kortin saa kouraan välittömästi ja täysin ilmaiseksi.

Pelkkä puhelimen SIM-kortin vaihto ei kuitenkaan riitä, vaan minun pitää myös asentaa Elisa Lompakko -sovellus. Tämän jälkeen pitää vielä vahvistaa SIM-kortti sovelluksessa toimivaksi maksumuodoksi ja siirtää rahaa omalta pankkitililtäni Elisa Lompakkoon.

Siirrän sovellukseen 10 euroa ja astelen kännykkä kourassa lähimpään kauppaan ja suuntaan ostosten kanssa kassalle. Varmuuden vuoksi kysyn vielä kassahenkilöltä, että voiko älypuhelimella maksaa. Myöntävän vastauksen innoittamana kokeilen. Maksu ei mene läpi, ja joudun maksamaan pankkikortilla.

Maksaminen ei onnistu.
Älypuhelimella tehtävässä lähimaksamisessa oli ongelmia. Kuva: Sini Liimatainen

Vaihdan kauppaa ja yritän puhelinmaksamista uudelleen. Ennen maksua tarkistan puhelimen asetukset useaan kertaan, sillä lähimaksun onnistumiseksi puhelimen NFC-ominaisuuden pitää olla päällä. Se on, mutta maksutapahtuma ei mene taaskaan läpi. Kaupan kassahenkilö lohduttaa kertomalla, että jollain toisella asiakkaalla älypuhelinmaksaminen on onnistunut.

Luen myöhemmin Elisan nettisivuilta, että lähimaksun epäonnistuessa kannattaa koittaa toisena päivänä uudestaan. Eli mistään idioottivarmasta teknologiasta ei selvästi vielä ole kyse.

Ruokaa kotiovelle, jos asut lähellä keskustaa

Älypuhelinmaksamisen epäonnistumisesta pettyneenä suuntaan takaisin kotiin. Tarkoituksena on tilata päivällinen suoraan kotiovelle. Tällaista palvelua tarjoaa muun muassa saksalaisten kehittämä Foodora-sovellus. Asennan ohjelman, mutta pettymys seuraa välittömästi.

Saatuaan osoitetietoni palvelu nimittäin pahoittelee, että asuinalueelleni ei valitettavasti pystytä vielä ruokaa toimittamaan. Asun noin kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta, joten ongelma on yllättävä.

Asuinalueelleni ei valitettavasti pystytä vielä ruokaa toimittamaan.

Onneksi ruokaa toimittavia palveluita on myös muita. Asennan suomalaisen Wolt-sovelluksen. Kaikki näyttääkin aluksi hyvältä. Sovelluksen ravintolakartalla on lukuisia muutaman kilometrin säteellä kodistani toimivia ravintoloita. Yksikään näistä tai edes kauempana toimivista ravintoloista ei kuitenkaan toimita ruokaa osoitteeseeni, joten ruuan tilaaminen jää haaveeksi. Kaiken lisäksi Wolt-sovellus kaatuilee vähän väliä.

Ruokaa kotiovelle kiikuttavat sovellukset näyttävätkin olevan vielä isojen kaupunkien keskustoissa asuvien etuoikeus.

Älypuhelin taklaa parhaiten tylsyyttä

Arkipäivien tylsyyden tappajana älypuhelin ei kuitenkaan epäonnistu, asui sitten maalla tai kaupungissa. Elokuvia ja musiikkia voi kuluttaa todella helposti ja näppärästi älypuhelimella kuukausimaksullisten suoratoistopalveluiden kuten Netflixin ja Spotifyn avulla.

Myös kännykkäpeleissä valikoimaa on valtavasti. Viime vuonna uusia pelejä julkaistiin Applen puhelimille noin 500 ja Android-puhelimille noin 250 päivässä.

Toimittaja selaa kännykkää.
Älypuhelin on seurana erityisesti tilanteissa, joissa ollaan yksin. Kuva: Sini Liimatainen

Näiden viihdemuotojen lisäksi älykännykällä voi muun muassa lukea kirjoja, seurata urheilua tai asentaa vaikka vauvan rauhoittumista ja nukahtamista edesauttavan, rauhoittavia ääniä tuottavan sovelluksen. Viimeksi mainittu tosin ei nukuttanut omaa tytärtäni, vaan erikoista ääntä päästelevä puhelin lähinnä herätti kiinnostusta.

Olen roikkunut älypuhelimeni näytön ääressä yli kolme tuntia.

Itseäni älypuhelimen tuijottaminen on kuitenkin väsyttänyt. Eikä ihme, sillä päivän päätteeksi BreakFree-sovellus kertoo, että olen roikkunut älypuhelimeni näytön ääressä yli kolme tuntia ja avannut laitteeni lukitusnäytön yli 65 kertaa. Sovelluksen mukaan puhelinriippuvuuteni on keskiarvoa selvästi korkeampi.

Painonhallintasovellus sentään kannustaa, että jos söisin joka päivä kuten tänään, olisin viiden viikon päästä viisi kiloa kevyempi.

Aika mennä nukkumaan. Ennen silmien sulkemista laitan vielä unisovelluksen päälle.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä