Päiväperhoset lähtivät liikkeelle vasta loppukesästä
Kuluva kesä on ollut päiväperhosille selvästi edelliskesiä heikompi. Varsinkin sinisiivet ja suuret vaeltajaperhoset, kuten amiraali, ovat olleet vähälukuisia.
Neitoperhonen laskeutuu samettiruusun terälehdille perhosharrastaja Raija Salmisen pihalla Kaarinassa. Siivissä olevat täplät ovat kuin tuijottavat silmät, joilla se yrittää pelotella ja hämätä lintuja.
- Tämähän on hyvä havainto! Neitoperhosia on ollut tänä kesänä tavallista vähemmän.
- Kyllähän kesäkuun loppu ja heinäkuu olivat sateineen ja kylmineen sellaista aikaa, että sekä munat, toukat että aikuiset perhoset kärsivät. Monia kauempaa tulevia vaeltajaperhosia, kuten amiraaleja, on ollut vähän. Eiväthän ne pääse tulemaan tänne sellaisessa sateessa.
- Myös sinisiipiä on ollut vähemmän. Ohdakeperhosia en ole nähnyt ainuttakaan tänä kesänä, harmittelee Salminen.
- Heti kun viime päivinä on ollut lämpimämpää ja kuivempaa, on hyvin huomannut perhosten runsastumisen.
Kaikki perhoset eivät ole juoppoja
Neitoperho liitelee perhosbaariin. Minkälaisen drinkin sieltä saa?
- Punaviinicoctail, jossa on fariinisokeria ja vähän olutta. Joskus voi laittaa mausteeksi myös hunajaa tai hedelmämehua. Drinkin pitää olla käynyttä ja makeaa. Karkea ohje on, että puoleen litraan nestettä laitetaan 500 grammaa fariinisokeria. Jotkut laittaa myös pikkusen etikkaa sekaan.
Perhosissakin on raittiita yksilöitä, kaikki eivät ole kiinnostuneita baareista.Amiraali muistaa baarin paikan hyvin.
- Esimerkiksi nokkosperhonen ei tule lainkaaan baariin, se käy vain kukkasilla. Baariin menevät mielellään neitoperhoset, amiraalit, suruvaippa ja liuskaperhonen (entiseltä nimeltään herukkaperhonen).
- Amiraali muistaa baarin paikan hyvin. Jos sen siirtää, amiraali tulee lepattelemaan vanhalle paikalle ja ihmettelee, minne baari on on siirretty.
Jos näkee baarissa poikkeuksellisen ison nokkosperhosen näköisen siivekkään, niin kannattaa olla valppaana. Tänä vuonna on ollut runsas isonokkosperhosten laajamittainen vaellus.
Perhospuutarha mahtuu pieneenkin tilaan
Hyvän perhospuutarhan ei tarvitse olla suuri eikä lähellä metsää tai niittyä. Raija Salmisen puutarha on rivitalon takapihalla ja suuruudeltaan vain parikymmentä neliötä. Tosin puutarhurina Salmisella on siellä huikea kukkaloisto.
- Syrikkä on paras perhoskasvi. Siinä voimakas, mäskinen tuoksu, kuvailee Raija Salminen.
Usein perhosharrastajana ajatellaan henkilöä, jonka tavoite on saada perhosia ikuistettua kokoelmaan lasin tai pleksin alle. Raija Salminen ei edusta sitä ryhmää.
- Minä palvon kauneutta ja tykkään katsella niitä pihalla. Haluan, että ne ovat eläviä. Nykyajan digitaalitekniikkahan mahdollistaa perhosten ikuistamisen kamerallakin. Mutta minä itse en edes kuvaa.
Perhosillekin voi rakentaa pöntön
Salmisen puutarhassa on myös pönttö, mutta se ei voi olla linnunpönttö, sillä siinä ei ole linnunmentävää reikää. Sen etuosassa on kolme pitkittäisuraa, joista perhonen pääsee livahtamaan pönttöön.
Myös Kaarinan kaupunki ja Kaarina-seura on tukemassa perhospönttöjen yleistymistä. Tiistaina 21. elokuuta pidetään pönttötalkoot, jonne materiaalit saadaan kaupungilta.
Isomorsiusyökkönen sykähdyttää
Onko perhosharrastajalla joku lemmikkiperhonen?
- Joo on. Yöperhospuolella on gammayökkönen, joka on aika vaatimattoman näköinen. Mutta yöperhosissa on myös tosi hienoja. Isomorsiusyökkönen on ehdottomasti suosikkini. Se on kookas. Se näyttää baarissa ruskealta mötikältä, mutta kun se avaa siipensä, alasiivestä paljastuu kaunis, oranssi raita.Haluan että perhoset ovat eläviä. En kerää kokoelmia.
