Hennot lumihiutaleet tanssivat pimeässä pakkasaamussa nosturin valokeilassa Hartelan työmaalla.

Turun vanhan pääpostin sisäpihalle on valmistumassa asuinkerrostalo, joka on jo löytänyt muotoaan pihan perukoilla. Kadun varren fasadi ei ole oikeastaan vielä aluillaankaan.

Viidentoista asteen pakkanen ei hetkauta kirvesmies Ensio Intosta ja mittamies Auvo Aaltoa lainkaan. Lämmintä on päällä, varusteet kunnossa ja asennekin kohdillaan.

– Vuosien saatossa on saatu asenne kanssa, mikä vaikuttaa aika paljon näihin systeemeihin! Homma on vähän muuttunut, osin varmaan näiden varusteidenkin takia, tarkenee paremmin. On topatut housut ja takki ja kypärämyssyt sun muuta; kerrospukeutumista, kiteyttää Auvo.

– Myssy on kypärän alla ainoa mikä lämmittää, ja se mitä tuolla kopassa sitten on, mutta sekin on jäätyvää tavaraa meikäläisellä ainakin! Päästähän ihminen eniten haihduttaa lämpöä, pää pitää olla lämpimänä, hersyttää Ensio vieressä.

Työ tekijäänsä lämmittää

Tumput suorina seisoskelijalle vilu tuleekin vilkkaasti, mutta Auvo Aallolla ja Ensio Intosella ei kone ehdi kylmetä.

– Tämä on raskasta ruumiillista työtä, niin saahan siitäkin jonkinlaista lämpöä!

Kummallakin on pitkä kokemus rakennustyömailta.

– Tähän on niin tottunut, kun 45 vuotta on tätä hommaa painanut ja melkein 40 talvea vallan ulkona. Aina ajattelee, että tämä saa jumalauta olla viimeinen talvi, mutta ei se ole vielä ollut, nauraa Ensio.

Sellaisiakin säitä muistuu Ensio Intosella kyllä mieleen, että työt ovat tyssänneet, mutta ei yleensä pakkaseen.

- On moneenkin kertaan homma jäätynyt! Oikein kunnon räntäkeli, ettei edes eteensä näe... Ei pakkanen niin paha ole, jos ei tuule. Ennen oli -15 raja, että sitten lopetettiin, mutta nykyään ollaan kyllä vähän kylmemmälläkin kelillä, miettii Intonen.

Torstaiksi luvattu yli kahdenkymmenen asteen pakkanen ei Auvo Aallon ounastelun mukaan hetkautu työmaalla mitenkään.

– Luulenpa, että hommat sujuu ihan kuten nytkin. Jotkut laitteet voi aiheuttaa sen, ettei pysty määrätyllä ilmalla tekemään. Ja se vaikuttaa, mitä tekee työmaalla. Jos joutuu paljon paikallaan olemaan, niin totta kai siinä kylmä tulee, mutta jos pystyy liikkumaan, se on ihan eri juttu, pohtii Aalto.

– Mutta jos on jotain näpräämistä, että joutuu olemaan ilman hanskoja jonkun aikaa, niin kyllä se näppeihin ottaa, säestää Ensio Intonen.

Taukoja tarvittaessa tiheämpään

Tauon paikka on tietenkin ajallaan, ja tarvittaessa niitä pidetään sitten tiuhempaan.

– Pakko se on joskus mennä vähän näppejä hakkaamaan lämpimään, toteaa Ensio Intonen.

- Meillä on lämpimät sosiaalitilat, joissa ollaan. Kahden tunnin välein 12 minuutin kahvitauko ja ruokatauko kestää puoli tuntia. Ja totta kai jos sormet ja varpaat rupeaa jäätymään, niin pakkohan se on lämmitellä, eihän työstäkään sitten mitään tule. Ja jos mennään toiseen ääripäähän, kun on kesäkuuma, niin silloinkin pitää käydä juomassa ja pitää taukoja useammin. Pakkohan se on hoitaa, että terveys säilyy, painottaa Auvo Aalto.

Vaikka kaveriporukassa meno voikin olla karskia rakennuksilla, ei riskejä oteta eikä työsuojelumääräyksistä tingitä, vakuuttaa Intonen.

– Jos se siihen menee, että ei pysty tekemään, niin kyllä sitten yhdessä lähdetään pois... Ei sitä kukaan yritä liian karski olla!

Myllyt hyytyvät ennen miehiä

Työmaan vastaava mestari Hannu Liukas kuuntelee tyytyväisesti myhäillen karaistuneiden työmiestensä puheita, ja vakuuttaa, että ennen koneet hyytyvät kuin äijät.

– Tämä on valikoitunut porukka, olleet taivasalla tarpeeksi kauan! Töitä pyritään tekemään säähän katsomatta, laitteet on ainoa sitten... Jossain betonointihommassa pumput ja vehkeet voivat jäätyä, mutta sitten pystytään nosturilla kyllä valamaan, toteaa Liukas.

Nosturinkuljettajalla taitaakin olla työmaan mukavimmat oltavat omassa lämmitetyssä ja tuulensuojaisassa maisemakonttorissaan. Nosturin käytöllä ei myöskään ole pakkasrajaa.

Parhaillaan Hartelan työmaalla vanhan pääpostin sisäpihalla seurataan pakkaslukemia sillä silmällä, päästäänkö perjantaiksi kaavailtu iso valu-urakka hoitamaan suunnitellusti.

– Jos ei pysty valamaan, niin sitten lykätään sitä eteenpäin. Siinäkin on määrätyt riskinsä, jos uhallakin alkaa hommaan; näitä joutuu miettimään aina päivittäin. Tässä kun on runkovaihe käynnissä, niin ei ole paljon muuta työtä, mitä voi tehdä tässä vaiheessa, miettii vastaava mestari Hannu Liukas.

Valmiimmissa osissa rakennusta työt voivat jatkua kireässäkin pakkasessa, sillä sisätiloissa ahertaa oma porukkansa.

Ja tuskinpa Ensio Intosen ja Auvo Aallon hommatkaan hyytyvät aivan lähipäivinä.

– Ensin on tätä jään hakkaamista, siinä tulee lämmin! Tämmöstä raaempaa julkutushommaa voi kylmälläkin tehdä, huikkaa Intonen läksiäisiksi.