Tampere |

Pakkanen säilytti lihan mutta kangisti öljyn

Kuorma-autoilija ei 1950-luvulla hermoillut ruuhkissa. Kuormat tehtiin lihasvoimalla ja hakureissulla lihat lastattiin kuormaan viimeksi. Pakkanen oli luonnon oma kylmäkuljetus, mutta teetti töitä autoa käynnistettäessä. Hevosilla kulki vielä suuri osa ihmisten tavarasta.

Jo nuorena poikana Toijalassa Heikki Koivisto kuunteli kuinka autojen ääni muuttui ylä- ja alamäessä. Tuohon hommaan on päästävä, hän ajatteli. Vuonna 1954 hän pääsi ensin maitoauton apumieheksi ja sitten vähitellen autonkuljettajaksi. Toijalalaisen liiketalon palveluksessa Tampereella piti käydä pari kertaa viikossa.

Tavaraa haettiin muun muassa Keskolta ja viimeiseksi kuormattiin teuraslihat nykyisen Tampere-talon paikalla olleesta teurastamosta: sianpuolikkaat ja lehmän neljännekset kannettiin käsin pressun alle.

Kuormat tehtiin käsin. Tuon ajan teurassika oli paljon nykyistä suurempi. Puolikas painoi 70 kiloa.

- Kylmäkuljetuksia ei tunnettu. Pakkasella liha säilyi hyvin, mutta samalla lavalla liha kulki myös kesähelteellä. En kuitenkaan muista, että koskaan olisi pilaantuneesta lihasta valitettu, kertoo Koivisto.

Matka Toijalaan kesti tunnin mutkaisia ja kuoppaisia teitä pitkin. Maitopullo oli penkillä jalkojen välissä, kun eväitä syötiin ajon aikana.

Hevoset piti ottaa huomioon

Halkokuormat, muuttokuormat, sontakärry – monet pikku kuljetukset hoituivat hevosilla. Hevosmiehet olivat liikenteen monitoimimiehiä, muistelee Koskinen.

- Huoltoasemilla tuli heti joku tankkaamaan ja palvelemaan. Öljyt katsottiin ja tuulilasi pestiin. Se loppui 1960-luvulla.

Viinikan risteys alkoi olla sumppu. Siihen tuli parannus 1950-luvun lopulla. Ympyrään saatiin uusi ajojärjestys. Hevosmiehille risteys oli vaikea paikka.

Moottorit löyhiä

Englantilainen Bedford oli aikansa huippumerkki. Fordit ja Studebakerit, ”Reininfordit” ja kolmiakselinen saksalainen Sussetti oli suosittu merkki.

Kuorma-autolla ajettiin 100 000 kilometriä, minkä jälkeen oli tehtävä moottoriremontti.

- Englantilainen Perkins oli huono lähtemään käyntiin talvella. Toisen piti pitää palavaa trasselitukkoa imuaukon edessä. Monenlaisia niksejä piti käyttää kun öljy oli kankeaa kuin terva. Hiililaatikko, reunoiltaan noin kymmenen senttiä korkeine reunoineen oli pantava hehkumaan auton alle. Tällä tavoin öljyt notkistuivat varttitunnissa .

Vuonna 1956 siirryin ajamaan Jyry-Sisua, jolla matkaa kertyi miljoonia kilometrejä ympäri Suomen. Sisut käynnistyivät hyvin.

Lähteet:
YLE Tampere / Mauri Tikkamäki

Kommentoi aihetta

(0 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Käsittelemme ilmoituksia asiattomista kommenteista klo 07-23 välisenä aikana.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Tuoreimmat aiheesta: Tampere

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä