Euroopan talouskriisiä ovat kommentoineet lähinnä taloustieteilijät. Ylen Aamu-tv kysyi yhteiskuntatieteilijöiltä, voisiko EU järjestää muille instituutioille yhtä paljon rahaa kuin pankeille.

- Ei nykytilanteessa, vastaa professori Pami Aalto Tampereen yliopiston Jean Monnet -keskuksesta.

- On vaikea kuvitella, että euromaissa mihinkään muuhun aiheeseen käytettäisiin yhtä paljon rahaa kuin pankkeihin, arvioi Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen johtaja Keijo Rahkonen.

- Espanjan pankeille luvattu 100 miljardin euron tuki on samaa suuruusluokkaa kuin koko EU:n budjetti. Pelkästään yhden maan pankkien tukemiseen löytyy nopeasti sellaisia summia, josta EU-budjetin sisällä eri hallintoalat voivat vain uneksia, sanoo kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta.

- Päättäjät järjestävät megaresurssisatsauksia, jos talouden toimintamekanismi on uhattuna, toteaa Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen instituuttia johtava professori Risto Heiskala.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Juha Jokelan mukaan EU:n päättäjät ovat järjestäneet mittavaa tukea muillekin kuin pankeille, nimittäin velkaantuneille euromaille.

- Valtiot tosin ovat pääomittaneet pankkejaan, Jokela tarkentaa.

- Kriisimaiden ohella on vaikea kuvitella instituutioita, joita oltaisiin valmiita yhdessä tukemaan näin paljolla rahalla ja ajallisesti näin pitkään, sanoo valtio-opin emeritusprofessori Kyösti Pekonen.

EU on satsannut myös maatalouteen ja turvallisuuteen

- EU:n yhteisestä budjetista on satsattu maatalouden tukemiseen ja alueellisen eriarvoisuuden poistamiseen vähintään saman luokan summia kuin pankkeihin, mutta satsaukset on tehty pitkällä aikavälillä, muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

- Myös nykyisen unionin demokratiakehitykseen ja oikeusvaltiokoneistoon sekä turvallisuuspoliittiseen vakauteen on satsattu paljon. Esimerkiksi Balkanin vakauskehitykseen ja yhteiskuntien rakenneuudistuksiin on satsattu jo parikymmentä vuotta. Tämä työ jatkuu, kun ne liittyvät unioniin yksi toisensa jälkeen.

Tiilikaisen mukaan panostus ei tule yhtä kokonaisvaltaisena esille, mutta siihen on luettava niin taloudellinen panostus kuin myös lukuisat kriisinhallintaoperaatiot.

Patomäki sanoo, että aiemminkin tuki on kohdentunut talouteen.

- Rahoitussektorin tukemiseen sidottiin 2008 - 2009 kriisissä melkein 40 prosenttia koko EU:n bruttokansantuotteesta eli noin 4 600 miljardia euroa. Siitä alkoi julkisen velan kriisi.

EU:n ja jäsenvaltioiden kokonaisrahoituksessa suurin osa rahasta menee talouteen ja turvallisuuteen, kuten moderneissa valtioissa on tapana, summaa Kyösti Pekonen. Hänen mukaansa EU:n maataloustuki on luettavissa talouden edistämiseksi.

Mihin muuhun hätään EU järjestäisi nopeita miljardeja?

Suomen hallituksen mukaan talouskriisiä lääkitään suurilla summilla sillä perusteella, että tukemisen lopettaminen johtaisi pahempaan tilanteeseen (nk. Lehman-paniikki toistuisi).

Ylen aamu-tv kysyi, voisiko EU:n muulla alueella kuin taloudessa olla vastaava auttamisen pakko?

Pankkitukien kaltaisia rahoituksia voisi irrota kahteen sinänsä epätodennäköiseen hätään, sotaan tai ympäristökatastrofiin. Näin sanoivat neljä asiantuntijaa, Pami Aalto, Risto Heiskala, Kyösti Pekonen ja Keijo Rahkonen.

Kansainvälisinä ympäristökriiseinä mainittiin ydinonnettomuus ja ilmastonmuutos.

- Vielä vuosi sitten ilmastonmuutos samalla tavalla nähtiin talouskriisin tavoin akuutteja toimia vaativana, nykymuotoista olemassaoloamme uhkaavana asiana. Mutta sen merkitys on vähentynyt, toteaa Pami Aalto.

- Ilmastonmuutos lienee niin hidas prosessi, ettei sitä mielletä samanlaiseksi akuutiksi kriisiksi kuin pankkikriisiä. Tämä heijastuu väistämättä myös rahoitukseen, Pekonen sanoo.

Turun yliopiston valtio-opin professorin Matti Wibergin mukaan EU:n päättäjät voisivat periaatteessa järjestää muiden instituutioiden hoitamiseen yhtä paljon rahaa kuin pankkien.

- EU:n jäsenvaltioilla on suvereeni verotusoikeus. Emme pysty luotettavasti ennustamaan vuosien päähän, miten valtiovarainministerit Ecofinissä tulevaisuudessa käyttäytyvät.

Wiberg kritisoi ajatusta, että pankki- tai muun sektorin lääkitseminen olisi pakko.

- 'Pakko' on liian vahva sana. Maggie Thatcher oli väärässä: politiikassa on aina vaihtoehtoja.

Kaikki panokset käytetään talouden lääkitsemiseen

Sosiaalisektorille, työttömyyteen ja koulutuksen ei ole pakko satsata. EU:ssa täytyisi tapahtua radikaali muutos, että niin ajateltaisiin, pohtii Kyösti Pekonen.

- EU:n ja Suomen linja näyttää käytetyn argumentaation valossa olevan se, että talouden tervehdyttäminen on parasta sosiaalipolitiikkaa ja työttömyyden hoitamista.

Keijo Rahkonen ja Pami Aalto arvioivat, että talouskriisin hoidossa on parasta onnistua, koska muuten myös koulutus ja terveydenhoito eri EU-maissa kärsivät. Niiden auttamiseen ei vastaavia summia enää löydy.

Pankkiala esitetään kohtalonsektorina, jonka varassa muut ovat. Mutta myös muut sektorit voivat olla ratkaisevassa asemassa.

Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtajan Juhana Aunesluoman mukaan pankkijärjestelmä on yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin vaikuttavista järjestelmistä kriisitilanteessa hankalimpia turvattavia, mutta eivät muutkaan järjestelmät ole idioottivarmoja.

Juha Jokela muistuttaa, että kriisit synnyttävät toisia, joten yhtä lailla mahdollinen turvallisuuskriisi lisää köyhyyttä, uhkaa ympäristöä ja ruokahuoltoa.

Pankkeja on pakko auttaa, koska muuten…

Jos asiantuntijat itse saisivat painottaa EU:n satsauksia, mitä heidän mielestään olisi aihetta tukea?

Heiskalan mielestä EU:n pitäisi panostaa eriarvoisuusongelmiin. Näköpiirissä ei vain ole akuuttia paniikkia, minkä vuoksi megaresurssisatsauksia tehtäisiin.

Aunesluoman mukaan myös koulutusjärjestelmä tulisi ymmärtää yhdeksi yhteiskunnan kannalta elintärkeäksi järjestelmäksi.

- Ilmastonmuutosasioihin voidaan laittaa hyvinkin paljon varoja mikäli vaikutukset Euroopalle alkavat osoittautua akuutimmiksi kuin nyt, sanoo Aalto.

Kiristävä logiikka ”jos ette tue, silloin seuraa pahempia asioita” ei ole talouden yksinoikeus. Muillakin EU:n sektoreilla tukemista on jatkettu siksi, että muuten tapahtuisi pahempaa, toteaa Jokela.

- EU:n siviili- ja sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita on usein jatkettu, koska kriisin on katsottu syvenevän mikäli operaatio lopetetaan.