Haja-asutusalueiden jätevesiasiat nousivat kunnolla poliittiseen keskusteluun keskustan puoluekokouksessa kesällä 2008. Sunnuntaiaamun aloitekäsittelyssä vähän kaikki joutuivat yllätetyiksi ja tiukassa äänestyksessä puoluekokous hyväksyi kannan, jonka mukaan asetusta tulee muuttaa tiettyyn suuntaan. ”Viiden vuoden hyppyytys hakemuksen tekoon ei siirrä kiinteistön sijaintia”, puoluekokouskannassa todettiin.

Reilua vuotta aikaisemmin pidetyissä vaaleissa jätevesistä ei puhunut kukaan. Merimetsotkin löysivät tiensä hallitusohjelmaan, mutta jätevesistä siellä ei ole mainintaa. Säätytalolla asiasta ei kuulunut pihaustakaan.

Nyttemmin maankuulu asetus jätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annettiin valtioneuvostossa kesällä 2003 silloisen ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin esittelystä. Asiaa oli kuitenkin jo Satu Hassin aikana valmisteltu vuosikausia. Hajasampo ja Ravinnesampo -tutkimushankkeissa selvitettiin käsittelyjärjestelmien tehoa, ja laaja-alainen työryhmä valmisteli asetusta.

Työryhmä oli esityksessään yksimielinen. Se, että mukana oli myös MTK:n edustaja, ei myöhemmin estänyt järjestöä irtautumasta asiasta täydellisesti. Laaja-alaisen työryhmän valmistelu ei myöskään estänyt asetuksen syntymistä sellaisessa muodossa, joka nyt on todettu perustuslain kanssa ristiriitaiseksi.

Viiden ensimmäisen elinvuotensa aikana hajajätevesiasetusta on sovellettu kaikessa hiljaisuudessa arviolta tuhansiin haja-asutusalueiden uudisrakennuksiin. Siellä suunnalla ei ole edelleenkään tuntunut mitään isompia ongelmia olevan, muutamia puhdistamojen käyttövaikeuksia lukuun ottamatta.

Tiukentuneet jätevesien käsittelyvaatimukset aiheuttavat ongelmia vanhoissa kiinteistöissä, siellä missä vanhaa systeemiä pitäisi uusia. Silmiinpistävä piirre ainakin itse saamissani yhteydenotoissa on se, että kärkkäin kritiikki perustuu hyvin usein väärinymmärrykseen.

En käy kertaamaan, mitä säädöksissä on ja mitä ei, paitsi yhdeltä osin: ne eivät määrää tiettyä tekniikkaa, esimerkiksi pienpuhdistamoa, vaan puhdistustehovaatimuksen. Se on saavutettavissa monin eri tavoin, yleisimmin maaperäkäsittelyllä.

Sen totean, että eduskunnan käsittelyssä oleva esitys ympäristönsuojelulain muutaman pykälän muutoksesta, mediassa nimeltä ”paskalaki”, sisältää vain huojennuksia ja selkeytystä vuoden 2003 (asetus) ja 2000 (ympäristönsuojelulaki) säädöksiin.

On hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus päästä ”rypemään sakokaivossa” vanhan lainsäädännön takia, kun pyrkii sitä selkeyttämään, järkeistämään ja huojentamaan varsinkin ikäihmisten kohdalla. ”Likasangot ronskisti Lehtomäen niskaan”, totesi Kainuun vasemmistopomo Kainuun Sanomissa maanantaina.

Miksi en sitten jo aikaa sitten repinyt koko asetusta, ts. esittänyt valtioneuvostolle sen kumoamista?

Ensinnäkin ympäristönsuojelulliset tavoitteet oman talousvesikaivon, oman lähiympäristön ja yhteisten vesistöjemme suojelusta ovat hyvät. Aiemmat määräykset olivat peräisin 1960-luvulta. En tiedä ympäristölainsäädännöstä juuri mitään asiaa, jossa ajateltaisiin kuuskytluvun meiningin kelpaavan edelleen.

Toisekseen säädöksissä on kosolti niitä joustoja, joita maalaisjärjen käyttäminen edellyttää. Näitä ovat esimerkiksi alemmat puhdistustasot (kunnan ympäristönsuojelumääräys), toimien myöhentäminen omalla ilmoituksella ja kiinteistökohtaiset poikkeukset (kunta). Aikaa toimenpiteille on useita vuosia.

Käytössä on myös investointiavustus pienituloisille ja kotitalousvähennyksen hyödyntäminen. Myös osuuskunta- ja kuntapohjaisia yhteisviemäröintejä tuetaan valtion rahoista, vaikka niukkuutta siinä on.

Sanomattakin on selvää, että näinkin merkittävien sääntöjen muuttaminen olennaisesti kesken pelin, siis siirtymäajan kuluessa, on monella tavalla ongelmallinen asia.

Viime vuosien aikana kuntia on patistettu toteuttamaan oma tehtävänsä, neuvontajärjestelmä käynnistetty, monenlaista informaatiota tuotettu ja jaettu, ja selvitysmiehen ehdotusten pohjalta sekä poliittiseen keskusteluun perustuen valmisteltu se lainsäädännön huojennus- ja selkeytysesitys, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä.

Oikeaa tietoa en ole pystynyt riittävästi ja oikealla tavalla jakamaan. Viestintäkisan tässä agitaatiomyllytyksessä olen hävinnyt lähes 6-0. Siinä on monenlaista opiksi otettavaa. Pidän erityisen harmillisena, että niin usein ihmiset kokevat ympäristökeskustelun syyllistämisenä. Nytkin monet ovat tuohtuneet siitä, että heitä leimataan saastuttajiksi, vaikka muistuttaa jätevesien asiallisen käsittelyn tärkeydestä.

Mitä nyt sitten tapahtuu? Perustuslakivaliokunta ilmoitti perjantaina, että asetuksessa on osioita, jotka kuuluvat lain tasolla säädettäväksi. Koska ympäristönsuojelulain jätevesikäsittelyä koskevat pykälät ovat hallituksen esityksen myötä jo eduskunnan pöydällä, voidaan asetuksen sisällön tarvittavat osat nostaa lain tasolle samalla kertaa.

Muuttuvatko sisällöt samalla? Tätä pohdimme nyt yhdessä ympäristövaliokunnan kanssa. Kun lainsäädännön sisältö on selvä, päivitetään myös asetus vastaamaan lakia.

Ennen kuin routa sulaa, jatkamme ympäristöhallinnossa joka tapauksessa kaikkein tärkeintä työtä. Kannustamme kuntia päivittämään vesihuoltosuunnitelmat ja autamme kiinteistönomistajia löytämään itselleen mahdollisimman sopivan tavan pitää lähiympäristöstä ja vesistä hyvää huolta.

Paula Lehtomäki

Kirjoittaja on ympäristöministeri.