Haavisto pyöri 1970- ja 80-luvuilla tiivisti mukana vihreän liikkeen ensimmäisissä ilmenemismuodoissa, kuten kuuluisassa Koijärvi-liikkeessä. Kun aluksi löyhänä verkostona toiminut vihreät onnistui saamaan vuoden 1983 vaaleissa eduskuntaan Kalle Könkkölän ja Ville Komsin, ryhtyi Haavisto ensin eduskuntaryhmän sihteeriksi ja sitten Vihreän Langan ensimmäiseksi päätoimittajaksi. Haavistolla oli tässä vaiheessa taustaa eri kulttuurilehdistä.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa vihreät yhteislistat saivat läpi jo neljä kansanedustajaa, joukossa Pekka Haavisto. Haavisto uusi paikkansa vuoden 1991 vaaleissa, ja vuonna 1993 hänestä tuli vihreiden puheenjohtaja. Puheenjohtajuudesta huolimatta Haavisto jäi rannalle vuoden 1995 eduskuntavaaleissa, mutta hänet pelastettiin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriksi Lipposen I hallitukseen. Haavisto oli Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ministeri Haavisto jäi varasijalle ja lähti kansainvälisiin tehtäviin. Hän tutki konfliktien ympäristövaikutuksia YK:n ympäristöohjelman UNEP:in palveluksessa, ja toimi sen jälkeen EU:n erityisedustajana Sudanissa ja erityisesti Darfurin alueen kriisissä. Haaviston pesti erityisedustajana päättyi vuonna 2007, mutta hän on osallistunut neuvotteluihin sen jälkeenkin.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Haavisto palasi eduskuntaan vihreiden listoilta, ja uusi paikkansa 2011. Haaviston presidenttiehdokkuutta pidettiin selvänä jo hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja, ja hänet nimettiin puolueen presidenttiehdokkaaksi huomattavan aikaisin, jo kesäkuun puoluekokouksessa.

Vähentyneetkin valtaoikeudet kelpaavat

Pekka Haavisto rikkoisi valituksi tullessaan politiikan lasikattoja. Hän olisi ensimmäinen siviilipalvelusmies puolustusvoimien ylipäällikkönä, vaikka myöskään nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen ei ole asepalvelusta suorittanut. Ecuadorilaisen Nexar Antonio Floresin kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä Haavisto olisi myös ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidentti Suomessa.

Haavisto vaikuttaa selvästi monia vastaehdokkaitaan tyytyväisemmältä niihin valtaoikeuksiin, joita eduskunta on presidentille jättänyt. Sisäpolitiikan ja EU-asioiden sijaan presidentin tehtävät keskittyvät unionin ulkopuoliseen ulkopolitiikkaan, mikä kriisialueita kiertäneelle Haavistolle varmaankin aidosti sopii.

Haavisto ei myöskään ole toistaiseksi näyttänyt merkkejä halusta paimentaa hallitusta, mutta on yrittänyt viritellä arvokeskustelua esimerkiksi rasismista.

Arvokeskustelussa Haavisto haluaa selvästi profiloitua kohtuuden miehenä. Hän tuo mielellään haastatteluissa esiin, että on epävihreästi formulaintoilija ja harrastaa kuplavolkkareita. Haavisto muistaa mainita formulat ja volkkarit niin usein, että näistä "paheista" kertominen vaikuttaa aavistuksen laskelmoidulta.

Haavisto kyllä sanoo vastustavansa sekä Nato-jäsenyyttä että ydinvoimaa, mutta ei ilmaise kantaansa aivan niin jyrkkään sävyyn kuin monet puoluetoverinsa. Haastatteluissa Haavisto on tarvittaessa ollut myös valmis naureskelemaan sille ehdottomuudelle, joka vihreisiin monesti liitetään.

Hakkaraisen kaveri

Viimeisin veto nähtiin, kun Haavisto kertoi julkisuudessa sylkykupiksi päätyneen perussuomalaisten kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen olevan hänen kaverinsa. Haavisto istuu eduskunnassa Hakkaraisen vieressä, ja sanoo keskustelleensa paljon tämän kanssa. Haaviston mielestä monet ongelmat vältettäisiin, jos suvaitsevaiset ihmiset "tulisivat ajatuksissaan puoliväliin vastaan".

Haaviston henkilöhistoria vaikuttaisi tukevan tällaista maltillisuuden viestiä. Siviilipalvelusmies Haavisto on toiminut läheisessä yhteistyössä juuri sotilaiden kanssa, maissa joissa homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan jyrkän kielteisesti.

Julkkisten suosikki

Haavisto on onnistunut haalimaan tukijoukkoihinsa kattavan joukon julkimoita erityisesti viihdealalta. Vain presidenttipelissä vuosia pyörineen kokoomuksen Sauli Niinistön tukijalista vetää tässä mielessä vertoja Haaviston vastaavalle.

Syyskuussa Haavisto sai lokaa niskaansa, kun hänen kampanjansa uutisoitiin etsivän viestintäharjoittelijaa 800 euron kuukausikorvauksella ja lounasedulla. Suunnitelma peruttiin uutisoinnin jälkeen pikaisesti, mutta episodi saattoi jättää jälkensä Haaviston kampanjaan. Vihreät kun on halunnut profiloitua juuri pätkätyösukupolven aseman parantajana.

Kaiken kaikkiaan Haaviston profiili on erittäin asiallinen, jopa harmaa, eikä hän kovin helposti kuumene väittelyissä. Vitsejä irtoaa kuitenkin tarvittaessa Haavistoltakin.

Marraskuun lopun A-Talk-ohjelmassa Haavisto otti menneistä Nato-puheista tiukasti yhteen vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen kanssa. Kiistely jatkui julkisuudessa vielä lähetyksen jälkeen, kun kaksikko kaiveli tahoillaan esiin vanhoja puheita ja uutisjuttuja.

Haaviston vaaliurakkaa hankaloittaa se, että sekä RKP:n Eva Biaudet että Arhinmäki kalastelevat niitä samoja kaupunkilaisia arvoliberaaleja, jotka ovat Haaviston ilmeisintä kohderyhmää. Selvää lienee, että pelkästään vihreiden äänillä Haavistolla ei ole asiaa toiselle kierrokselle.