ja kodin tulee valmistaa lasta kohtaamaan kaikki oppiläksyt kannustavasti ihan itse ... ja muualla elämässä tärkeitä ovat paikalla olevat ... vaikeus on kasvun mahdollisuus ... innostus oikea valinta jne ... Viisaat vanhemmat esille!

Asiaa joka sana, kaikkien pitäisi ymmärtää että yhteiskunta ei voi kantaa vastuuta jokaisesta, ainoastaan aivan heikimmasssa asemassa olevat kuuluvat yhteiskunnan vastuulle.

Näin meillä riittäisi rahatkin paremmin heikoimpien tukemiseen.

Hyvä Martti!

Olen täysin samaa mieltä. Olen myös huomannut saman ongelman. Julkisessa keskustelussa ei enää puhuta yksilön velvollisuuksista. Kesksutelun kääntyminen velvollisuuskista yksilön oikeuksiin rapauttaa yhteiskuntaa. Ollaanko nykyään niin tyhmiä ja laiskoja että uskotaan yhteiskunnan rakentuvan pelkille oikeuksille velvollisuuksista välittämättä? Tässä kaivataan keskusteluilmapiirin muutosta, kohti oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa.

Presidentti Ahtisaari on aivan oikealla asialla: meillähän ajan henki on 'kaikki oikeudet, ei velvollisuuksia'. Tuo artikkeli on muutenkin erinomainen, lukemisen arvoinen.

Kun oikein ajatteleen Ahtisaari puhuu niin totta. Nykyään kaikki pitäisi kaikkien saada valmiina eteen ja heti. Jos ei heti ole parasta (lue: helppoa) työpaikkaa ja isoa liksaa, aletaan ruikuttamaan ja ollaan niiiiin masentuneita ja syrjäytyneitä että. Omavastuu pakkaa usein unohtumaan -noin niinkuin hyvin karkeasti sanottuna. Yleistäähän ei pitäisi, mutta välillä pistää ihan pakostakin ajattelemaan.

Suomessa eletään yli varojen ja palkan käyttö on suunniteltu jo viikkoja etukäteen siten että kaikki menee mitä tulee. Tämän vuoksi millekään vastoinkäymiselle ei ole sijaa, ja kun sellainen tulee, odotetaan että joku muu tulee ja korjaa tilanteen.

Itse olen aina elänyt halvasti, ja kun töissä burnout uhkasi, irtisanouduin ja elin säästöilläni kunnes jaksoin palata työelämään, tietenkin eri työnantajalle. Muut vastaavassa tilanteessa kitkuttavat samassa työpaikassa kunnes tulee masennusdiagnoosi ja useiden vuosien saikut, ja sitten valittavat kuinka kukaan ei auta.

Omasta jaksamisestaan on otettava itse vastuuta ja purettava tilanne ennenkuin se etenee liian pitkälle. Jos on stressiä, se pitää ihan itse poistaa eikä odotella toivoen, että se häviäisi itsekseen.

Mikään tavara tai työpaikka tai asunto tai auto jne. ei ole oman terveyden menettämisen arvoinen. Rahankäyttö on suunniteltava niin, ettei esim. puolen vuoden työttömyyskään hetkauta taloutta.

Näppärästi yritetään viedä asetelmaa siihen, ettei kokoomus tässä ole yksin syypää, ja että "kyllä demaritkin". Samalla tosin unohtuu se, ettei kritiikissä ole juurikaan puhuttu puolueista, ja siten heitto sdp:stä tässä yhteydessä vaikuttaa tökerön tarkoitushakuiselta.

Saahan Ahtisaari sanoa, mitä haluaa, mutta eipähän ole nimissään lanseerannut samalla tapaa näyttävästi yksioikoisen ylimielistä sivustoa. Siksi siis sanoisin, että jos jossain Maanpuolustus-lehdessä on jotain sanottu, niin kyllä se on Niinistön lanseeraamaan nähden aika silkkihanskatouhua.

"Nykytilanteessa julkinen sektori kärsii yksilötasolla itse aiheutetusta taloudellisesta painolastista"

Mitä kaikkea tuo merkinneekään , en ymmärrä tuota.

Poliitikot tekevät politiikkaansa toisten Työtä ja Ansioita Verottamalla ja saavat Yksilötasolla päättää itse myös omista Ansioistaan.

Yksilötasolla on ilman muuta vastuuta, mutta jos yksilötasolla ei kyetä välttämään kuorman aiheuttamista yhteiskunnalle, se johtuu usein siitä, että yksilö ei yksinkertaisesti sillä hetkellä pysty parempaan. Sikäli yksilön vastuusta puhuminen on vähän turhaa leukojen louskutusta.

Tarvittaisiin enemmän sellaisia yhteiskunnan tukitoimia, jotka lähtisivät siitä, että kartoitettaisin syrjäytymässä olevien ihmisten hyvin yksilöllisiä esteitä, toiveita ja mahdollisuuksia. Tällä hetkellä tukitoimet, sikäli kuin niitä on, ovat mekaanisia eivätkä ne huomioi yksilöä.

Kun yhteiskunnan tuki on henkilöä yksilöllisesti paremmin tukevaa, se auttaa ihmistä myös kantamaan vastuutta omasta elämästään.

Ei ihme, että presidenttejä arvostellaan, kun esitetyt lääkkeet/toimenpiteet kohdistuvat nuorten lähimpiin vastuullisiin yhteiskunnan sijasta.