Amerikkalaisen tutkimuslaitoksen NSIDC:n (National Snow and Ice Data Center) mukaan elokuussa pohjoisen napa-alueen merijään keskimääräinen laajuus oli vuonna 1979 alkaneen satelliittimittaushistorian toiseksi pienin. Vain ennätysvuonna 2007 jään pinta-ala oli elokuussa keskimäärin kolmisen prosenttia pienempi kuin nyt.

Jos merijään pinta-alaa verrataan vuosien 1979-2000 keskiarvoon, ollaan jo 28 prosenttia viime vuosisadan lukujen alapuolella. Bremenin yliopiston mikroaaltomittausten mukaan merijään laajuus olisi laskenut syyskuun alussa jo ennätysvuoden 2007 alapuolelle.

Elokuun aikaisesta jääpeitteestä on hävinnyt viime vuosina keskimäärin lähes prosentti vuodessa.

Syksy saapuu pohjoiseen

Napajäätikkö saavuttanee miniminsä parin viikon sisällä, minkä jälkeen se alkaa taas kasvaa talvea kohti. Syyskuussa ilman lämpötila on jo niin alhaalla, että se ei enää sulata jäätä ylhäältä päin vaan sulamisesta vastaa lähiaikoina jään alla oleva suhteellisen lämmin merivesi.

Uuden jääminimiennätyksen syntyminen riippuu lähinnä kolmesta eri tekijästä.

• Kuinka paljon lämpöä merivedessä on jäljellä?
• Painaako tuuli jäät yhteen vai erilleen?
• Kuinka ohutta jää on tällä hetkellä?

Tilavuus pienenee vielä nopeammin?

Elokuussa merijäätä oli keskimäärin 5,5 miljoonaa neliökilometriä, mutta pinta-ala ei välttämättä kerro koko totuutta jään määrästä. Valitettavasti tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa keinoa saada pitkällä aikavälillä vertailukelpoista tietoa merijään tilavuudesta.

Merijään tilavuuden kehitystä voidaan arvioida tietokonemallien avulla. Tarkoitukseen kehitetyn PIOMAS-mallin mukaan Pohjoisen Jäämeren merijään tilavuus on pienentynyt huomattavasti nopeammin kuin pinta-alan väheneminen antaisi ymmärtää: jää ohenee nopeammin kuin sen pinta-ala pienenee.

PIOMAS-mallia ei tosin ole hyväksytty yksimielisesti tiedemaailmassa. Osa tutkijoista pitää mallia puutteellisena.