Helsinkiläislukiolaiset Samuli Kytömäki ja Lauri Salminen pelaavat tietokoneella pari kolme tuntia päivässä. Muun muassa strategia- ja toimintaroolipeleistä on tarttunut matkaan vahva englannin osaaminen.

- Pelaan aika paljon ja enkun numero on ihan hyvä, sanoo Salminen.

- Samat sanat. Kun englantia kuulee joka päivä, niin ennen pitkää oppii aika hyvin, komppaa Kytömäki vieressä.

Pelaamisen määrä ratkaisee

Tuttu havainto pelaamisen ja englannin taidon yhteydestä on nyt todettu myös Helsingin yliopiston tutkimuksessa. Olli Uuskoski kävi englantilaisen filologian pro gradu -työtään varten läpi lähes 500 lukiolaisen pelitottumukset ja englannin numerot.

Aineistosta kävi ilmi, että lukiolaisen englannin arvosana on sitä parempi mitä enemmän hän kertoi pelaavansa tietokone- tai konsolipelejä.

Yli 15 tuntia viikossa pelaavilla lukiolaisilla englannin kurssinumeroiden keskiarvo oli 8,79. Pelejä täysin karttavien lukiolaisten englannin numero oli puolestaan keskimäärin 7,28.

"Pelien merkitys tunnustettava"

Helsingin yliopiston englannin kielen professori Sanna-Kaisa Tanskanen pitää tulosta merkittävänä.

- Pelaamisen ja arvosanojen vaihtelun välillä on niin kiistaton yhteys, että on tärkeää tunnistaa pelien merkitys kielitaidolle, Tanskanen sanoo.

Kieltä oppii erityisesti seikkailu- ja roolipeleistä, joissa viestitään muille pelaajille englanniksi joko pikaviestein tai puhumalla netin välityksellä. Moni suomalaisnuori on oppinut englantia esimerkiksi verkkoroolipelien kestosuosikkia World of Warcraftia pelaamalla.

- Pelaaja tuottaa roolipelissä jatkuvasti kieltä. Se on hyvin lähellä normaalia vuorovaikutusta, mikä on kielen oppimiselle hyvin tärkeätä, sanoo Tanskanen.

Pojat loistavat englannissa

Pojat pelaavat tyttöjä enemmän. Ehkä juuri siksi pojat ovat kiilanneet tyttöjen ohi parhaissa englannin arvosanoissa.

- Koulussa ei pahemmin enää opi uutta, naurahtaa helsinkiläisabiturientti Lauri Salminen.

Sanna-Kaisa Tanskanen ottaisi pelit mukaan opetukseen.

- Nykyään opettajat käyttävät internetiä esimerkiksi materiaalin näyttämiseen, katsotaan Youtubesta videoita, mutta se on passiivista. Eli aktiivisia pelimahdollisuuksia pitäisi tuoda kaikkien oppilaiden ulottuville, myös niiden tyttöjen ulottuville, jotka eivät luokkahuoneen ulkopuolella niitä niin paljon pelaa, Tanskanen sanoo.