Eemeli ei ollut pahankurinen, vaan kekseliäs pikkupoika. Eemeli ja Peppi ovat positiivisen metkuilun esikuvia. Hämeenlinnan Miniteatteri nosti vilkkaan pojan lavalle.
Kuva: Ville Välimäki / Yle
Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu kestävät vuosikymmenestä toiseen lasten kestosuosikkeina. Miksi?
- Pepissä ja Eemelissä on draamaa ja draivia; lisäksi hahmojen rohkeus ja jopa anarkistisuus viehättää eri-ikäisiä sukupolvia. Kirjailija Astrid Lindgren ei aluksi tarkoittanut tarinoita julkaistavaksi, vaan kirjoitti ne alunperin vain itselleen ja omille lapsilleen. Niissä kirjailija avaa maailman juuri sellaisena kuin itse haluaisi lapsena kokea. Hahmot luotiin ilman mitään kiltteys- tai kunnollisuusvaatimuksia eikä niillä ollut tavoitetta olla "oikeaa" lastenkirjallisuutta. Ehkä juuri siksi niistä tuli niin tavattoman rehellisiä ja viehätysvoimaisia juttuja, nauraa pitkään lastenteatteria ohjannut Marja Myllyniemi Hämeenlinnan Miniteatterista.
Hämeenlinnan Miniteatterilla on juuret syvällä lastenteatterin teossa. Vuonna 1957 perustettu teatterin nuorisojaosto on poikinut arvostetun jalansijan lastenkulttuurissa. Tänä kesänä Miniteatteri esittää - Vaahteramäen Eemelin.
- Eemeli ei ollut ihan tuikitavallinen poika. Hän oli epätavallisen kekseliäs, jonka näkökulmasta hän halusi vain auttaa muita. Lindgren halusi Eemelillä ja Pepillä nostaa esille sellaiset lapset, joilla on tahtoa ja voimaa ajatella itse ja päättää asioistaan ilman auktoriteettien apua. Lapset rakastavat Eemeliä myös siksi että hän tekee asioita, jotka ovat suurimmalta osalta lapsia kiellettyjä tänä päivänä, sanoo Marja Myllyniemi.
Kuva:
Ville Välimäki / Yle
Eemelienergia hyötykäyttöön
Vaahteramäen Eemelistä tuli kuin tulikin kunnanvaltuuston jäsen, vaikka moni sitä lapsuusaikana epäili. Ei vähiten Liina- piika, jolla on kokemusta siitä, kun Eemeli auttaa, vaikkapa hampaanpoistossa. Vaikka kylillä ihmeteltiin, on pakko myöntää että Eemeli oli sitkeä, herkkä, kekseliäs, hellä ja huumorintajuinen. Ja ennenkaikkea vilkas. Ymmärrämmekö aikamme eemeleitä enää?
- Esimerkiksi Eemeliä esittävä Samu on juuri Eemelin kaltainen poika; vilkas ja mielettömän energinen. Lasten positiivisen anarkian pitäisi antaa vain kukkia ja ottaa huumori mukaan lasten kanssa olemiseen. Jos teatterissa antaa lasten anarkian vallita, voimme vastaavasti olla todella tiukkoja ja vaativia, eikä kukaan silti suutu. Kyse on molemminpuolisesta luottamuksesta ja kunnioituksesta.
Jos minä annan sinulle nyt näin paljon vapautta, sinä kunnioitat minua toisessa kohtaa. Teatteri opettaa erilaisia tunteita, joiden hyväksymiseen lasten hyvä anarkia voi pohjautua , valottaa ohjaaja Marja Myllyniemi.
Lapsi kuuluu laatikkoon?
Menestyvä, urheilullinen, vilkas, saamaton, laiska, ujo, hiljainen. Määritämme lapset melko pian tutustumisen jälkeen tietynlaiseksi tyypiksi.
- Eniten lokerointi haittaa vanhempia, jotka tietenkin haluaisivat lasten olevan kilttejä, siivoja ja pärjääviä. Kun niin ei sitten tapahdukaan, iskee paniikki, kuinka lapseni oikein pärjää. Sitten ajatus siirtyy lasten kasvatukseen, jonka jälkeen alkaa se suuri KASVATUS, eikä kasvaminen, naurahtaa ohjaaja Marja Myllyniemi.
