Aamu-tv |

Prinsessa keksi selviytymiskeinon mielisairaalakierteeseen

Kellokosken mielisairaalan kuuluisin potilas tunnettiin Prinsessana. Kuninkaallisena esiintyneen skitsofreenikon elämästä kertoo sekä uusi elokuva että kirja.

Video:
Video
Anna Lappalainen oli pitkäaikainen Kellokosken mielisairaalan potilas, joka kuvitteli olevansa kuninkaallinen. Lappalaisesta kirjan kirjoittanut Ilkka Raitasuo ja prinsessan pääosaa elokuvassa näyttelevä Katja Küttner pohtivat, millainen ihminen Kellokosken prinsessa oli.

Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa Tuusulassa asui 50 vuoden ajan potilas Anna Lappalainen, joka väitti olevansa prinsessa. Hän puhutteli myös monia sairaalan työntekijöitä ja muita potilaita erilaisilla kuninkaallisilla titteleillä.

Esimerkiksi mielenterveyshoitaja Ilkka Raitasuota hän kutsui Irlannin prinssi Henrikiksi. Raitasuo on kirjoittanut 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen sijoittuvista sairaalamuistoistaan Terhi Siltalan kanssa kirjan Kellokosken prinsessa.

- Prinsessa oli jo 81-vuotias, kun tutustuin häneen. Hän kulki lähes päivittäin sairaalan puiston hiekkakäytävällä yllään koruja ja värikkäitä vaatteita. Hän jutteli kenen tahansa kanssa ja laulaa luikautti päälle jonkin hyvän kupletin, YLEn Aamu-tv:ssä vieraillut Raitasuo kertoo.

Raitasuon mukaan Kellokosken prinsessan tunnettuutta kuvaa hyvin se, että vuosien varrella monet ihmiset ovat tulleet kertomaan, kuinka heidän psyykkisesti sairaat sukulaisensa ovat tavanneet prinsessa sairaalassa ja vaikuttuneet tämän elämän ilosta.

- Anna Lappalainen eli 55 vuotta mielisairaaloissa. Skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Uskon, että hän kehitti selviämisstrategiansa niin, että hänestä kehittyi tämä prinsessa.

- Ehkä ympäristönkin ihmisistä on helpottavaa, että joku uskaltaa olla myönteisellä tavalla röyhkeä, pohtii Katja Küttner, joka esittää Lappalaista pian ensi-iltansa saavassa elokuvassa Prinsessa.

Kylällä tunnettu väriläiskä

Prinsessa viihdytti Kellokosken yhteisöä muun muassa lauluillaan ja hierontapalveluilla. Entisen hoitajan Ilkka Raitasuon mukaan kyläläiset suhtautuivat potilaisiin luontevasti.

- Kyläyhteisö oli kulkuyhteyksien puolesta varsin suljettu. Suuri osa kyläläisistä oli tekemisissä sairaalan kanssa esimerkiksi töiden kautta. Monilla oli myös sairaalan potilaita lastenhoitajina.

Näyttelijä Katja Küttner kertoi Aamu-tv:ssä, että roolia tehdessään hän ajatteli potilas Lappalaisen kuninkaallisuuden olevan kahtalaista.

- On helppo uskoa niin, että välillä hän uskoi aidosti olevansa prinsessa ja välillä vain käytti tällaista roolia hyväkseen saadakseen jotain.

Raitasuon mukaan Lappalaisen usko siniverisyyteensä oli vahva varsinkin silloin, kun hän oli oikein sairas.

- Harhoja riitti. Vielä vanhoilla päivilläänkin hän osoitteli tv:stä tuttuja kuninkaallisiaan.

Iän myötä Kellokosken prinsessan oma kuninkaallisuus karisi. Hän eli 92-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1988. Hänelle on pystytetty muistomerkki Kellokosken sairaalaan.

- Kahdelta eri taholta olen kuullut seuraavaa. Viikkoa ennen kuolemaansa hän oli sanonut, että en minä mikään prinsessa ole. Mä olen Lappalaisen Anna.

Kommentoi aihetta (13 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

  • Mies hoitoalalta

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Sinänsä mukavaa, jos julkisuus, jota ihminen saa sairaudestaan, on positivista eikä negatiivista - jos kerran jompaakumpaa on pakko olla. Mutta minne hävisi intimiteettisuoja? Minne vaitiolovelvollisuus? Jos sinä päätyisit potilaaksi psykiatrisen sairaalaan, olisiko kiva ajatella, että jonakin päivänä minun oireeni ovat viihdettä kansalle? Ymmärtäisin, jos puhuttaisiin sata vuotta sitten kuolleesta ihmisestä. Tässä tapauksesta henkilön kuolemasta on vain reilut pari vuosikymmentä. Se, onko potilaan oireilu ollut kyläläisille iloa vai surua aiheuttavaa, on epäoleellista.

  • Sami

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ensimmäinen kommentoija (14:13) on oikeassa. Koska potilas on nukkunut pois vasta vuonna 1988, on kyseessä suhteellisen lyhyt aika intimiteettisuojan purkamiselle. Olisi hyvä, jos tietosuojavaltuutettu tms. tutkisi tapauksen.

  • BlackSheep

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Pitänee varmaan kirjoittaa ja allekirjoittaa jonkinmoinen suostumus tai valtakirja tämmöiseen jo eläessään ja ollessaan vielä suhteellisen selväpäinen. Vaikka kai ne on ne omaiset, jotka taas tässäkin astuu kuvaan mukaan loppupeleissä ja pystyy vaikuttamaan asiaan, vaikka henkilö itse olis päättänyt mitä. Voikohan omaisista ottaa eron tai irtisanoa ne :D

  • Uudenmaan tohtori

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ei tuo kovin pahalta oireyhtymältä vaikuttanut Kekkosen ajan Suomessa. Ajattele pikemminkin nykyajan poliitikkoja ja heidän "heilojaan". On ollut vaikka minkälaista pyrkimystä valtakunnan prinseksaksi. Entäpä itse poliitikot - eivät taida juurikaan kyetä ihmismäiseen vuorovaikutukseen. Pitää jutella passiivissa niitä näitä puolueen maineen ja brändin ylläpitämiseksi.

    Diagnoosi voisi olla kakofobia, eräänlainen väärinsanomisen pelko.

  • Mikko

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Eniten huumoria ajatteleva ihminen tarvitsee sietääkseen niitä, jotka keskuudessamme edustavat kaikkein tavallisimpia ajattelutapoja. Niitä, joilla on yleisimmin jaetut ennakkoluulot ja muodikkaimmat, moitteettomimmat asennoitumistavat suhteessa itseensä, toisiin ja elämään.

    "Hullut", uskossaan ahdasmieliset ja muut yhteiskunnan marginaalien asuttajat ovat täydellisen rakastettavia ihmisiä verrattuna niihin kulttuurimme tyhmyyden ja sokeuden vahvimpiin kivijalkoihin, jotka eniten ja uskollisimmin "ovat sellaisia kuin kuuluukin olla", ajattelevat "niin kuin ajatellaan" ja halveksuvat kaikkia normeista ja muodeista poikkeavia elämänasenteita.

    Autuas ja onnellinen se, joka osaa nauraa heille ja heidän arvojensa mukaiselle mielikuvitusmaailmalle. Siis sille, jota yhdessä asutamme.

  • moni on vallan epä-realisti...

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    "Miltei me kakki eletään epärealistiessa mielikuvitusmaailmassa ... "

    Totta. Monet uskovat esimerkiksi nykyisen kulttuurimme arkiseen ja maalliseen maailmankuvaan. Siihen, johon kuuluvat elämää tuhoisasti manipuloiva tiede "realismeineen", ihmisiä sairastuttava ja nihiloiva kilpailutalous "kasvukehityksineen" sekä käsitys tästä omasta, uljaasta todellisuudestamme ainoana ja kaikkinaisena todellisuuden ja historian mittana.

    Komedia alkaa ihmisten tajutessa, että maailmankuvamme kaikkineen on yksi pieni aikaan heittynyt kärpäsenjätös (tai -aivopieru, miten haluattekin).

    Hymyilkää makeasti ja äänekkäästi.

  • hoitaja myös

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Mielestäni tämä on hyvin positiivinen kuvaus psykiatrisesta sairaudesta ja siitä miten paljon iloa ja hyvää mieltä voi sairaskin ihminen tuottaa , ehkä nykyään liikaakin oudoksutaan erilaisuutta.

    Tietysti nimen ainakin olisi voinut muuttaa intimiteettisuojan vuoksi ! Mutta luulen tämän olevan enemmänkin opettavainen tositarina ja toivon että ihmiset oppisivat hyväksymään erilaisia ihmisiä enemmän, kun tuodaan julkisesti esille tällaista elämää !

  • hajotkaa ny

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Hei nyt oikeesti. Ono tää maa tosiaan mennyt tähän, että vaikka tarina ja henkilökuva olisi positiivinen ja tässäkin tapauksessa vainajan arvoa kunnioittava, niin ensimmäisenä on joku nihkeilijä valittamassa ympäristöministeriöön, hallinto-oikeuteen, pyöriäistarkkailijalle, tasa- tai tietosuojavaltuutetulle tms instanssille nyt tilanteesta riippuen. Pääasia että saa valitella. Ei voi todeta kuin 50% virkamiehistä jos niiden olemassaolon oikeutus on tätä tasoa.

    Kyseessä on hyvä juttu, tuskin horsmaa pukkaava prinsessa pistää pahakseen, ja sukulaisiltakin on luvat kyselty. Älkää nyt heti pilatko tätäkin jollain lässytyksellä. Minä ainakin tutustun mieluummin oikeisiin ihmisiin ja tarinoihin, kuin johonkin sinnepäin fiktioon. Totuus on tarua ihmeellisempää.

  • vai mitä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ei kuitekin ole niin, että aina joka ttapauksessa ihmiset puhuvat toisistaan, halusis ao. henkilö sitä sitten tai ei halua. Eikö tämä intimitetti suoja ajattelu tule vähän myöhässä, kun ko. henkiöstä on patsa olemassa Kellokosken sairaalan alueella. Patsasta ei olisi jos ei oli kaikkea muut mitä tähän ao. henkilöön liittyy, vuorovaikutusta aikalaisten kanssa ja kommunikointia eri tilanteissa. Eikö tämän ole tilanne, jossa ihmisen mielen mietteet tulevat positiivisesti esille ja tavalla joka voi laventaa kanssa kulkijoiden ymmärrystä jos ovat varustetut suppeilla tiedoilla henkisistä sairauksista.

  • Minttu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan (14:13) kanssa. Ei pidä unohtaa, että kyseessä on ollut vakava sairaus, mikä yleensä tuottaa valtavaa kärsimystä asianomaiselle ja hänen läheisilleen. Sukulaisten hyväksyntä ei mielestäni riitä; pitäsi saada hyväksyntä henkilöltä itseltään tai tässä tapauksessa odottaa vielä muutama vuosikymmen. Vähintä mitä tämän elokuvan kohdalla voidaan tehdä on kohdistaa tuotto mielenterveyshuoltoon.

  • -jukka-

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Miltei me kakki eletään epärealistiessa mielikuvitusmaailmassa . Odotetaan viikko lottovoittoa ja ajatellaan että sitten elämä on ihanaa , ollaan rikkaita , saa tehdä mitä haluaa . Siitten petytään , mutta pian toivotaan taas . Mietitääpä . Tämä on oikeasti totta . Tulee mieleen että onko sittenkään sairas sairain .

  • aikuinen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kävin tammikuussa toistuneen vaivan takia lääkäriasemalla. Lääkäri ei voinut saada tietokoneesta esiin edellistä reseptiäni koska Tietosuoja esti saamasta toisen lääkärin kirjoitusta esiin.

    1800-luvulla syntyneen, julkisesti ja kaikille prinsessana esiintyneen tarinaa ei saisi kertoa Tietosuojan takia. Ei, vaikka hän oli suurjulkkis pitäjässä, sukupolvien ajan.

    Samaan aikaan, jos ostan kodinkunnostuslehden kaupasta tai kioskista, ja erehdyn näyttämään plussa- tai ässäkortin, niin jo alkaa tulla vasara- ja höylämainoksia postiluukusta. Isoveli tietää jopa minkä värisiä alusvaatteita ja minkä kokoisia kondomeja ostan. (Vielä ei onneksi ole tullut näihin liittyvää mainontaa luukusta.)

    Tietosuoja siis vaikuttaa elämään kahdella tavalla: 1) Se häiritsee normaaleja, jopa elintärkeitä asioita, ja 2) se puuttuu kokonaan sieltä mitä varten se alunperin on edes keksitty.

    Tämänkin ketjun kommentit todella näyttävät kuinka tuuliajolla tavalliset kansalaiset ovat tässäkin asiassa.

    Samaan aikaan meillä on Tietosuojavaltuutetun toimisto. Siellä on eläkevirassa virkamies jonka ensisijainen motiivi on illuusion ylläpitäminen siitä että koko toimistolla on jokin olemassaolon oikeutus, toissijainen motiivi, että hekilö itse näyttäisi uutterasti ja aloitteellisesti tekevän työtä, ja vasta niiden jälkeen tulevat ne asiat joiden takia me ihmiset olisimme luulleet toimiston olevan olemassa.

  • -samuli-

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Naurammalla kai selviää parhaiten tämän maailman hulluudesta taikka tyhmyydestä . Ennen nauroin kiihkouskovaisille , nyt myös poliitikoille . Niin sekopäistä touhua se on ja kähmintää sekä selittelyä .. Mutta lopulta meillä on tekemiset nenän edessä . Eivät tajua , pelkäävät , ja koittavat livistää , kunnes ei enää voi . Ehkä prinssessa nauroi myös kestääkseen . Joskin näyttää siltä ,että ainakin osaksi kyse oli sairaudesta . Voi kovien maailmaa .

Tuoreimmat aiheesta: Aamu-tv

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä