Kuntauudistusesitys ehdottaa arvioiden mukaan Keski-Suomen 23 kunnan yhdistämistä neljäksi tai viideksi suurkunnaksi. Työssäkäyntialueiden perusteella jaetun maakunnan on tarkoitus tuoda kunnille säästöjä sosiaali- ja terveysmenoista. Arvioitujen suurkuntien keskusalueilla muutos nähdään luonnollisestikin positiivisemmin, kuin varjoon jäämistä pelkäävillä reuna-alueilla.

Professori Arto Haveri myöntää, että keskittäminen ja kuntakoon suurentaminen on luontainen tie säästää palveluista, mutta ei usko, että esitetty uudistus kuitenkaan puree ongelmien todelliseen syyhyn, kieroutuvaan huoltosuhteeseen.

- Ikääntyvä ja keskittyvä väestö nostaa erityisesti terveydenhuollon kustannuksia koko ajan. Vaikka kuntia yhdistetään, käytettävissä olevat varat eivät lisäänny mihinkään. Kyllä sosiaali- ja terveyspalvelujen ongelmat pysyvät entisellään vaikka ehdotus toteutuisikin.

Uudistamista tarvitaan, mutta kunnallispolitiikan professorin mielestä tänään julkistettava ehdotus ei ainoastaan jätä vanhoja ongelmia julkaisematta, vaan luo pussillisen uusia. Esimerkiksi päätöksenteko siirtyy kauemmas ihmisten arjesta, kun kunnanvaltuutettuja on vähemmän.

- Kun valtaa keskitetään, silloin ilman muuta keskitetään myös palveluita ja lähidemokratia heikkenee. Lähidemokratian suhteen ihmiset varmasti kokevat vaikutusmahdollisuuksensa heikentyvän.

"Vapaaehtoinen pakko"

Arto Haverin mielestä uudistuksessa kunnat nähdään pelkästään hallintona ja palveluiden järjestäjinä, eikä niiden roolia paikallisen elinvoiman ja yrittäjyyden luojina oteta huomioon. Hän korostaa, että kunta on paikallisyhteisö, jonka eteen ihmiset tahtovat toimia ja sellaisen yhteisön vieminen ei pitkässä juoksussa säästä, vaan tuhoaa tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Monet näkyvät poliitikot ovat sanoutuneet irti pakkoliitospuheista. Haverin mielestä pakko on tässä asiassa pelkkää retoriikkaa, liitokset saadaan kyllä tarvittaessa tapahtumaan myös näennäisen vapaaehtoisesti muuttamalla kuntien valtionosuusjärjestelmää tai asettamalla niiden taloudenhoidolle pakottavan tiukat kriteerit.

- Oppilaani käytti väitöskirjassaan termiä "vapaaehtoinen pakkoliitos", mikä on hyvin kuvaava tässä tilanteessa. Jos kuntamäärää vähennetään alle sadan, ehkä jopa viiteenkymmeneen, on vaikea uskoa, että se onnistuisi ilman jonkinlaista pakkoa, Arto Haveri pohtii.