Professori emerita Briitta Koskiahon mukaan terveys- ja sosiaalipalvelujen suunnittelun peitelty periaate on uusi julkisjohtaminen eli new public management julkisessa hallinnossa.

- Se ohjaa julkista päätöksentekoa ja myös sellaisia palveluita kuin terveys- ja sosiaalipalvelut, joiden pitäisi ohjautua sisältäpäin eli siitä että kansalaisten hyvinvointi ja kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu, Koskiaho sanoo.

- Nyt keskustelu käy lähinnä näistä erilaisista keinoista, organisaatioista, organisaatioiden uudistamisesta, mutta keskustelun pitäisi lähteä siitä tavoitteesta, että tavoitteena on kansalaisten hyvinvointi ja kansalaisten yhdenvertaisuus.

Terveydenhuollossa kolmen kerroksen väkeä

Koskiaho katsoo, että terveydenhuollossa on kolmen kerroksen väkeä. Ylähuipulla ovat ne, jotka pystyvät käyttämään yksityisiä palveluita niin paljon kuin sielu sietää. Toiseen kerrokseen kuuluvat työterveyshuollon piirissä olevat työikäiset, joilla menee oikein hyvin. Kolmanteen kerrokseen kuuluvat lapset, vanhat ihmiset ja työkyvyttömät, joiden on turvauduttava tähän yleiseen perusterveydenhuoltoon. Näiden kolmen kohdalla tilanne on täysin erilainen, ja tämä on Koskiahon mielestä ongelma.

Koskiaho ottaa esimerkiksi uutisen tamperelaisten hoitokäytäntöjen muuttamisesta. Koskiaho kertoo, että kaupunginvaltuustossa on asiaa pohdittu ja todettu, että sairaiden pitää turvautua terveyskeskukseen myös tapauksissa, joissa he itse katsovat tarvitsevansa välitöntä sairaanhoitoa. Erityisen kiireelliset ensiaputapaukset saavat mennä suoraan ensiapupoliklinikalle, mutta muiden pitäisi mennä terveyskeskukseen.

Koskiahon mielestä esimerkiksi tulehduksen jälkeiseen sekavuustilaan sairastuneen vanhuksen pitäisi saada hoitoa yhdestä paikasta ja aika nopeasti.

- Toinen vaihtoehto (manageroinnin sijasta) on se, että olisi hyvä neuvontajärjestelmä, johon ihminen omainen tai hoitaja voisi ottaa yhteyttä.

Koskiaho arvostelee järjestelmää, jossa ihmisiä pyöritetään sairaalasta toiseen ympäri kaupunkeja tai maaseudullakin. - Haetaan paikkaa suuren alueen sisältä. Minä olen ollut tässä juuri mukana, koska minulla on 96-vuotias isä, joka on erittäin hyvässä kunnossa, mutta joka tarvitsee silloin tällöin jotakin apua. Minulla on omakohtaisia kokemuksia tästä, että ei tunnu ollenkaan järkevältä.

Risikko myöntää kehitystarpeen

Peruspalveluministeri Paula Risikko sanoo, että professori Koskiaho nosti hyvin tärkeitä asioita esille. Risikko arvioi, että noin 15 prosenttia väestöstä on sellaisilla alueilla Suomessa, jossa on vakavia vaikeuksia terveydenhuollon saatavuuden suhteen, ja se useimmiten johtuu lääkäripulasta.

- Mutta pitää muistaa, että meillä on myös paikkakuntia, joissa terveydenhuolto toimii erinomaisen hyvin, ja esimerkiksi tällaisia professori Koskiahon kuvaamia esimerkkejä on hyvin vähän.

Risikon mukaan nyt on hyvin erilaisia malleja liikkeellä. Hän on seurannut terveydenhoitoa 80-luvun alusta ja huomannut, että aina määrätyin väliajoin tulee erilaisia malleja tarjolle.

- Kun näitä malleja manageroidaan ja manageroidaan potilaiden hoitoa, niin valitettavasti mallit ovat irrallisena muusta yhteiskunnasta tai muista palveluista. Potilailta tulee Riskon mukaan palautetta, että täällä pitää olla terve voidakseen olla sairas. Ministeri peräänkuuluttaa entistä kokonaisvaltaisempaa otetta.

Risikko on tyytyväinen, että saa tehdä asialle jotakin. - Meillä on terveydenhuoltolaki, jota ruvettiin tekemään heti, ja sillä yritetään häivyttää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon raja-aitaa. Tällä hetkellä potilas on eräällä lailla kahden järjestelmän pauloissa. Sitten meillä on tämä toimiva terveyskeskusohjelma, joka aloitttiin viime syksynä ja kaikki terveyskeskukset on kutsuttu mukaan. Osa terveyskeskuksista toimii hyvin, ja näitä hyviä käytäntöjä halutaan välittää, ja otamme nämä kriisiterveyskeskukset ihan vierihoitoon.

- Tuntematta Koskiahon esimerkkiä ja Tamperetta yksityiskohtaisesti sanoisin, että ministeriö ei yksin pysty auttamaan, vaan kunnallisten päättäjien ja alan henkilöstön pitää olla mukana tekemässä muutosta, ja sen olen huomannut ministeriaikana, että kunnalliset päättäjät ja alan ihmiset eivät riittävästi keskustele riittävästi keskenään.

Englannissa asioista keskustellaan

Pofessori Koskiaho muistuttaa, ettei halua mollata ministeriä, koska kyse on kokonaisuudesta.

Hänen mukaansa monet ongelmista väistyisivät, jos meillä olisi kokonaisvaltainen kumppanuussuunnittelu Englannin malliin. Siellä kaikkia uudistuksia edeltää hyvin perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu. Uudistusten hahmotelmat tulevat aina kansalaisten ja asiantuntijoiden puntaroitavaksi, ja ne julkaistaan netissä. Lisäksi on kansalaispaneeleita, joita järjestetään uudistusten yhteydessä.

Koskiaho huomauttaa, että Suomessa kansalais- tai työntekijäjärjestöt eivät ole mukana suunnittelussa, vaan nytkin uudistuksia kaavaillaan Sata-komiteassa, eikä kukaan oikein tiedä, mitä saadaan tulokseksi.

Ministeri Paula Risikon mukaan tällä hetkellä keskustellaan esimerkiksi lääkärien saamisesta muun muassa opetusministeriön kanssa. Risikko sanoo, että meillä on enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta he ovat väärässä paikassa.

- Meillä on pitkä toimintaohjelma, ja terveydenhuoltolaki tulee järjestämään toisella tavalla koko järjestelmän, mutta vastaanottotoiminta on se, mihin ensimmäisenä tartutaan.

- Itse kyllä näen että julkinen sektori kyllä hoitaa hyvin tään homman. Me tarvitsemme yksityistä avuksi, mutta kunnalla pitää olla piuhat käsissä. Julkisen korjaamisella saadaan tuloksia, totta kai tarvitsemme avuksi yksityistä

Koskiaho ei tyrmää yksityistämistä

- Yksityistä on monenlaista, ja ottaisin esimerkiksi tanskalaisen mallin perusterveydenhuollossa. Siellä on sopimuslääkärit, pieniä 1-2 lääkärin lääkäriasemia. Ne toimivat ammatinharjoittajina, ja jokainen voi puhelinluettelosta valita itse lääkärin, siellä on kilpailua. Nämä lääkärit tekevät kuntien kanssa sopimukset, ja saavat tarvittavat määrärahat, Briitta Koskiaho kertoo.

Risikon mukaan tämä on yhtenä vaihtoehtona siitä, mitä kannattaisi kokeilla myös Suomessa. - Siinäkin on vaaransa, ettei siitä tule mikään prinsessamalli, että otetaan vaan rusinat pullasta, ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäävät hoitamatta.

Koskiahon mukaan tanskalaisessa mallissa valinta on kansalaisten käsissä, ei firmojen.