Kulttuuri

Puhalletaanko taidemarkkinoilla valtavaa hintakuplaa?

Nykytaiteen kaupan arvo on kaksinkertaistunut sitten vuosina 2008–2009 koetun romahduksen. Tutkijat ennakoivat, että hinnat voivat sukeltaa nopeasti.

Francis Baconin Three Studies of Lucian Freud -teos.
Francis Baconin vuonna 1969 maalaama teos Three Studies of Lucian Freud myytiin vuonna 2013 New Yorkissa Christien huutokaupassa ennätykselliseen noin 106 miljoonan euron hintaan. Kuva: EPA / Christie's

Luxemburgin yliopiston taloustieteilijät varoittavat taidemarkkinoiden ylikuumentumisesta. Heidän mukaansa kupla saattaa olla muodostumassa varsinkin nykytaiteen jälkimarkkinoilla.

Tutkijat analysoivat uusin tilastollisin keinoin yli miljoonan teoksen huutokaupat eri puolilta maailmaa 36:n viime vuoden ajalta. Tuloksissa nousi esiin erityisesti nykytaide, jonka kaupan arvo on tuplaantunut sitten vuosien 2008–2009 finanssikriisin.

Valtavat myyntisummat – huikeimmillaan yli 100 miljoonaa euroa toisen maailmansodan jälkeen tehdystä työstä – näyttävät tukevan tutkijoiden päätelmää kestämättömästä hintakehityksestä. Mutta onko asia todella näin?

Vaikkapa kiinteistöjen ja arvopapereiden kohdalla käypää hintaa on mahdollista arvioida eri tunnuslukujen perusteella, mutta taiteen osalta tämä on vaikeampaa. Esimerkiksi taide-esineen tuotto korreloi hyvin heikosti tuotantokustannusten kanssa.

Taideteoksen hintaa määriteltäessä arvioidaan varsinaisen työn ohella taiteilijan henkilökohtaisen taustan, suosion ja näyttelyhistorian kaltaisia, osin abstrakteja asioita. Näiden painotukset keräilijöiden keskuudessa voivat vaihdella paljon.

Silti myös nykytaiteen jälkimarkkinoilla kyse on pohjimmiltaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta: kun hinta on sekä ostajan että myyjän mielestä kohdallaan, kauppa syntyy.

Kuplan pullistuminen vaikuttaa Suomeenkin

Nykytaiteen museon Kiasman johtaja Leevi Haapala arvioi, että Suomesta löytyy kymmenkunta keräilijää ja säätiöpohjaista kokoelmaa, jotka ostavat nykytaidetta suurilla summilla.

Haapala itse seuraa huutokauppoja työnsä puolesta ja myös omasta mielenkiinnostaan. Täkäläinen hintataso on aivan toista luokkaa kuin maailmalla.

– Suomessa nykytaiteen jälkimarkkinoilla teosten hinnat lähtevät satasista ja nousevat korkeimmillaan muutamaan kymppitonniin. Toki joitain poikkeuksia on, Haapala sanoo.

Suomessa nykytaide tekee kauppansa pitkälti ensimarkkinoilla. Toisin sanoen ensimmäinen omistaja ostaa yleensä teoksen suoraan taiteilijaa edustavalta taidegallerialta.

Haapalan mukaan Kiasma hankkii tyypillisesti 100–150 teosta vuodessa. Näistä vain kourallinen ostetaan jälkimarkkinoilta.

Kiasmassa teosten hankinnasta päättävät museonjohtaja ja erityinen lautakunta, johon kuuluu talon ammattilaisten lisäksi edustajia taiteilijajärjestöistä. Valintakriteereitä ovat esimerkiksi tietyn teoksen, taiteilijan tai ilmiön merkitys Suomen taide-elämälle sekä teoksen kiinnostavuus kansainvälisessä keskustelussa. Markkina-arvo ei ole olennainen arviointiperuste.

– Museona emme spekuloi hinnalla vaan rakennamme kokoelmia taiteellisen arvon perusteella, selittää Haapala.

Kuvakaappaus Sotheby's kauppakamarin sivuilta amerikkalaistaiteilija Cy Twomblyn teoksesta nimeltä
Cy Twomblyn vuonna 1968 maalaamasta, nimettömästä teoksesta maksettiin viime marraskuussa New Yorkissa Sothebyn huutokaupassa noin 64,5 miljoonaa euroa. Kuva: Sotheby's / Yle Uutisgrafiikka

Suomalaiselle taiteen ystävälle kansainvälisten huutokauppojen jättisummat saattavat näyttäytyä pelkkänä absurdina viihteenä. Hintataso vaikuttaa kuitenkin siihen, millaisia teoksia täällä nähdään.

Haapalan mukaan markkinahintojen heilahtelut heijastuvat teosten vakuutusarvoon. Tämä puolestaan voi vaikuttaa siihen, mitä vaihtuviin näyttelyihin saadaan esille.

Lähihistoriassa kaksi erilaista kuplaa

Luxemburgilaisten tutkijoiden tekemä analyysi paljastaa 1970-luvulta lähtien kaksi ajankohtaa, jolloin taidemarkkinoilla voidaan puhua kuplasta. Ensimmäinen sattui 1990-luvun taitteessa, toinen puhkesi vuonna 2008.

Ensimmäisessä kuplassa on silmiinpistävää, että taideteosten hinnat nousivat pilviin ja romahtivat irrallaan muista tutkijoiden käyttämistä vertailukohdista: kullan hinta pysyi käytännössä paikallaan, kun taas niin asuntojen hinnat kuin suurten yhdysvaltalaisten yhtiöiden osakekurssit (S&P 500 -indeksi) nousivat loivasti.

Museona emme spekuloi hinnalla vaan rakennamme kokoelmia taiteellisen arvon perusteella.

– Leevi Haapala, Kiasma

Sen sijaan toisessa kuplassa taideteosten hinnat noudattelivat pitkälti yleistä talouskehitystä: 2000-luvun alkupuolella alkanutta jyrkkää nousua seurasi romahdus vuonna 2008, minkä jälkeen hinnat ponkaisivat nopeasti takaisin yhdessä S&P 500 -indeksin kanssa.

Nyt taideteosten hintataso on jo selvästi kovempi kuin ennen edellisen kuplan puhkeamista. Tulostensa perusteella tutkijat ennakoivat, että lähitulevaisuudessa voidaan kokea iso korjausliike.

Toisaalta voi olla, että täydelliseltä ryminältä vältytään. Viime vuoden lopulla mm. BBC ja The Guardian uutisoivat taidemarkkinoiden terveestä viilentymisestä, kun ylimitoitettu innostus uusien nimien ympärillä alkoi vähitellen laantua ja hinnat laskea. Samalla rikkaiden keräilijöiden huomio näyttää kääntyneen nykytaiteesta vanhoihin mestareihin sekä 1800- ja 1900-luvulla vaikuttaneisiin taidemaalareihin.

Luxemburgin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulokset julkaisi Journal of Empirical Finance.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä