Klassikkosatu Punahilkka on painunut monen sukupolven mieleen, sillä susi syö sadussa sekä mummon että mummoa katsomaan tulleen pikkutytön. Kajaanin Kaupunginteatteri tarttui klassikkoon tarjotakseen perheen pienimmillekin teatteria.

Toinen syy sadun valintaan oli se, että Kajaanissa ei ole pitkään aikaan esitetty klassikkosatua. Punahilkka-näytelmä on myös alueteatterin kiertueohjelmistossa entisen Oulun läänin alueella.

Punahilkan on dramatisoinut ja ohjannut teatterinjohtaja Miko Jaakkola. Kohderyhmä on pienet lapset, mutta dramatisoinnissa on pidetty huolta siitä, että 2-vuotiaskin pystyy katsomaan.

- Olemme säätäneet tarkasti sadun pelkokerrointa, että se ei olisi liian pelottava myöskään 2-vuotiaille. On myös tärkeää, että esitystä katsotaan turvallisessa ympäristössä. Siitäkin on pyritty pitämään huolta, sanoo Jaakkola.

- Tuon ikäiset käsittelevät paljon pelkoja ja jännitystä. Lapset haluavat käsitellä niitä, kun sen voi tehdä turvallisessa ympäristössä. Sadut ovat hyvä tapa hoitaa sitä asiaa, kertoo Punahilkkaa näyttelevä Teija Töyry.

Pelot on kohdattava myös elämässä

Miko Jaakkolan mielestä Punahilkka-satu kertoo syvätasolla siitä, että ihmiselämässä on aina vaikeuksia ja ristiriitoja, jotka herättävät pelkoja, mutta niidenkin kohtaaminen on mahdollista.

Punahilkka on hyvin aktiivinen ja neuvokas, se ei ole niin passiivinen kuin aiemmin on kerrottu.

- Miko Jaakkola

- Tämähän kertoo pelkojen voittamisesta, joka on lapsille hyvin tärkeä teema. Punahilkka on huolissaan isoäidistään, ja hänen on mentävä synkän metsän läpi, kohdattava pelko, ja mentävä mummon kotimökkiin, vaikka asiat eivät näytä olevan järjestyksessä. Lopulta Punahilkan on kohdattava susi, selittää Jaakkola.

Kajaanin Kaupunginteatterin Punahilkka opettaa myös sen, että pelkojen kohtaamisen asenne on tärkeä. Punahilkka on iloinen, rohkea ja neuvokas mennessään kohti vaikeuksia.

- Punahilkka on hyvin aktiivinen ja neuvokas, se ei ole niin passiivinen kuin aiemmin on kerrottu. Punahilkka tekee ratkaisuja ja toimii. Ehkä nykyään lastenkin aktiivisuus on suurempaa, pohtii Miko Jaakkola.

Saduissa on usein onnellinen loppu niin kuin Punahilkassakin. Miko Jaakkola on halunnut säilyttää Punahilkan klassikkosatuna, mutta jotain omintakeista näytelmässä silti nähdään.

- Metsästäjä on jätetty sadusta pois, mutta ne teemat on heitetty Punahilkalle. Punahilkka pelastautuu, eikä joudu itse suden syömäksi vaan pelastaa mummin ja itsensä, paljastaa näyttelijä Teija Töyry.