Tuhansia oppilaita ja nuorten sähköposteja - suoraa puhetta suomalaismiesten korville. Nokialaiset koulutyöntekijät Riku Rinne ja Ari Paloheimo ovat kiertäneet kouluissa ja vanhempainilloissa kertomassa lasten ja nuorten tarpeista vuosien ajan.

Ja nyt - rumpujen pärinää - mikä hiertää suomalaisnuoria eniten?

Pelastusta - saati helpotusta - ei ole luvassa. Nuoret tarvitsevat hellyyttä, aikaa, hoivaa ja huolenpitoa. Ja tämä kita ei täyty koskaan. Riku Rinne muistuttaa, että aidon vuorovaikutuksen saamiseksi myös lasten ja nuorten on tehtävä oma osansa siinä, että keskustelu vanhempien kanssa sujuu. Lasten on otettava oma vastuunsa perheen keskustelukulttuurista.

- Oma tyttäreni pomppi trampoliinilla ja sanoi että katso iskä ihan koko ajan. No mulla piippas kännykkä, enkä tehnyt muuta kuin vilkaisin, mutta tyttö huomasi sen ja oli pettynyt. Tämä kuvastaa sitä pohjatonta huomionkipeyden kaivoa, joka lapsilla on. Se ei täyty ikinä, joten täydellisyyttä ei voi tavoittaa. Niinpä on otettava tavoitteeksi hyvä yhteispeli, jossa jokainen tekee osansa, myös perheen lapset ja nuoret, lohduttaa Riku Rinne.

Puuttumisen kulttuurissa on työsarkaa

Pisa- tutkimuksen helmenä suomalaiskoulu loistaa listan kärjessä. Koulun seula nuorten suhteen on hyvä, muttei vedenpitävä. Suurissakin vaikeuksissa oleva nuori saattaa seilata läpi kouluvuosien ilman, että kukaan puuttuu asiaan ja oireilu voi alkaa vasta paljon myöhemmin. Puuttumisen kulttuurissa riittää työsarkaa vielä tulevillekin vuosikymmenille.

- Koulumaailmahan on siinä mielessä helppo, että siellä on selkeät raamit. Kaikista yritetään tavalla tai toisella huolehtia. Nuorten maailmassa vaikeutena on se, että vaikka luovitkin koulun läpi, sulla voi olla todella paha olla, eikä sitä kukaan huomaa.

- Traagiset seuraukset saattavat ikään kuin odottaa "oikeaa lämpötilaa", jolloin ne pääsevät puhkeamaan. Tämä ilmiö on näkynyt koko sen kahdenkymmenen vuoden ajan, kun olemme kouluja kiertäneet, sanovat Riku ja Ari.

- Tietoa saadaan mielettömät määrät, mutta kypsyyttä ei saada samaan mittaan. Koskaan ei lasten ja vanhempien maailmat ole olleet niin kaukana toisistaan kuin nyt. Nuoret ovat internetissä kuin kotonaan - ja niin vanhempienkin pitäisi olla.

- Toisen kohtaamista ei voi opettaa, sitä pitää jokaisen erikseen opetella. Olen sanonut monelle nuorelle että jos sun vanhemmat eivät sua halaa, niin halaa sä ensin. Jos ne ei sano että ne rakastaa sua, niin sano sä ekana. Näissä talkoissa tarvitaan kaikki kentälle, sanovat Riku Rinne ja Ari Paloheimo.