• 

• 

• 

• 

• 

Yleisön seasta kuuluu voihkaisu, kun ravintolan kuuman kosteaa ilmaa leikkaa Runopuulaakin päätuomari Jouni Tossavaisen ilmoitus toisen loppusuoran kilpailijan, Ilmari Kullervon pistesaaliista.

- Eipä ole tätäkään aikaisemmin sattunut: molemmille 23.8 pistettä! Tämä on päätuomarin tehtävä... Jos näistä pitää valita, niin... jatkoon menee Raimo Kurki!

Yleisön raivoisien aplodien myötä Raimo lunasti itselleen paikan Helsingin Juhlaviikoilla elokuussa järjestettävään Runopuulaakin finaaliin.

Toisen Runokukon, Olavi Rytkösen lavahaastattelussa hopealle jäänyt Ilmari yrittää tilittää, että hänen runonsa ovat enemmän naiskuulijoille suunnattuja, ja tuomaristossa oli pelkkiä karvaisia miehiä.

Hunter's Inn -ravintolan pöydässä olevat naiset kuitenkin kumoavat Ilmari Kullervon spekulaatiot tappion syistä.

- Itse ainakin tykkäsin enemmän Raimo Kurjen runoista, että ehkä meni - blondi kun olen - hiukan yli hilseen nämä Ilmarin runot. Ei kauheasti kolvijutut kiinnosta, toteaa drinksuaan siemaileva leidi pöydästä, ja saa vierustoverin nyökyttelemään.

- Luulen, että kokemus oli se, mikä vei voittoon, että oli vähän vanhempi mies... Oli uskottavuutta!

Varkain takaisin runojen maailmaan

Voitostaan tyytyväinen Raimo Kurki ei ollut varma pääsystään edes Turun osakilpailun kolmannelle kierrokselle, mutta niin vain finaalipaikka napsahti, rintakarvan mitalla, kuten tuomari Rytkönen asian muotoili lavalla.

Raisiolaismies paljastuu pitkän linjan runoilijaksi.

- Olen kirjoitanut kymmenisen vuotta, mulla on tuhat, kaksi tuhattakin runoa, mutta kaikki eivät tietenkään ole esityskelpoisia! Kirjoitan runojani melkein mistä vaan... Jotkut kirjoittaa siitä mitä havainnoivat, mutta ehkä itse kirjoitan sisältä päin... mitä pohdin, ja toisaalta leikin sanojen kanssa aika paljon, tosin tämän iltaisissa runoissa ei ollut kauheasti sana- tai merkityskikkailuja, analysoi voittaja.

Raimo Kurki kertoo pitävänsä eniten kertovista runoista, joissa on jatkumoa ja tarinaa. Saarikosken hän mainitsee suosikikseen, ja syvällisyys, filosofisuus ja temaattisuus viehättävät häntä. Myös moderni runous, aina Google-runoutta myöten ovat miehen mieleen.

- Toki joskus olen Eino Leinoa ja Waltareita lukenut, mutta ehkä modernismin ajan Saarikoski ja Haavikko kiinnostavat. Myös nykyrunon piiristä löytyy kiinnostavia runoilijoita, Turustakin tosi monta!

Runojen kirjoittamisen Raimo Kurki aloitti jo nuorena, mutta elämäntilanteet aiheuttivat siihen pitkän tauon. Paluu riimien ääreen kävi varkain.

- Parikymppisenä kirjoitin, mutta sitten työt ja perhe aiheuttivat tauon, ja aloin suunnilleen kolmevitosena kirjoittaa uudelleen työn ohessa. Matkustin junalla töihin Helsinkiin, ja minulla oli vihko, johon aloin kirjata ajatuksia, ja sitten niistä alkoi tulla runoja. Siitä se on jatkunut tähän päivään.

Kehä on kiertynyt umpeen

Vuosikymmenten aikana Raimonkin tapa ilmaista asioita on muuttunut.

- Runouden kaari menee vähän niin, että ensimmäinen rykäys, mikä tulee, niin kirjoittaa kaiken sisällä olleen ulos, ja sen jälkeen alkaa analysoida kieltä, tekstiä ja sanottavaa, ja sitten tulee sellainen teoreettisempi vaihe, palatakseen taas lyyriseen, kertovaan ilmaisuun, analysoi Raimo Kurki omaa kehityskaartaan.

Helsingin Juhlaviikoilla järjestettävään Runopuulaakin finaaliin raisiolainen aikoo valmistautua käymällä läpi olemassa olevia tekstejään ja uusiakin tekemällä.

- Täytyy katsoa, jos sieltä löytyy vielä kovempia tekstejä, jotka toimivat esitysteknisesti... Luulen, että siellä täytyy laittaa vielä vähän paremmat panokset mukaan!

Katso kilpailijoiden tarkemmat pisteet Runokukon kotisivulta