Tänä kesänä uimarannoilla ei ole pahemmin ollut tungosta. Vettä on satanut lähes päivittäin, ja uimarit ja auringonpalvojat ovat joutuneet keksimään uimarannalla oleiluun vaihtoehtoista toimintaa. Sateinen sää on muuttanut myös kajaanilaisten rantapelastajien toimenkuvaa. Kesäniemen uimarannalla rantapelastajina työskentelevät Kasper Haikala ja Petri Eskelinen kertovat työn olevan tänä kesänä pääasiassa kopissa istumista. Mitäpä valvottavaa tyhjällä uimarannalla olisikaan.

Mutta auringon paistaessa ja lämpömittarin näyttäessä hellelukemaa tilanne muuttuu nopeasti. Ranta täytyy uimareista ja auringonottajista, ja rantapelastajien täytyy herkistää aistinsa, jotta tilanne pysyy hallinnassa.

- Yhtään läheltäpiti-tilannetta ei tänä kesänä ole ollut, kertoo Kesäniemen toinen rantapelastaja Kasper Haikala. Lähinnä ollaan paikkailtu laastarilla pieniä haavoja, Haikala jatkaa.

Ihailevia katseita ja ihmisistä huolehtimista

Rantapelastajan työ lienee nuorten miesten kategoriassa parasta A-luokkaa. Kysymykseen, kuinka paljon salskeat ja komeat rantapelastajat saavat osakseen nuorten neitosten ihailevia katseita, Kasper Haikala ja Petri Eskelinen tyytyvät myhäilemään arvoituksellisesti, ja lähettämään kaikille terveisiä, tasapuolisesti.

Rantapelastajien työ ei ole pelkkää ihmisten perään katsomista. Yleinen järjestyksenpito ja rannan pitäminen turvallisena kuuluvat myös heidän tehtäviinsä.

Pari vuotta sitten piilotettiin Kesäniemen uimarannan hiekkaan ns. tölkkimiinoja. Peltitölkkejä oli leikattu peltisaksilla vaarallisiksi, jalkoja silpoviksi aseiksi. Tölkit oli piilotettu uimarannan hiekkaan ainoastaan vahingoittamistarkoituksessa.

- Tänä kesänä ei niitä ole onneksi löytynyt, kertoo Eskelinen. Välttyäksemme ikäviltä yllätyksiltä, tutkimme rannan säännöllisesti metallinpaljastimella.

Myös rikottujen pullojen aiheuttamien lasinsirpaleiden poistaminen on ollut rantapelastajien työtä.

- Kaikkien sirpaleiden löytäminen on usein mahdotonta, Haikala toteaa.

Uimista omalla vastuulla

Vaikka rantapelastajat ovat rannalla uimareiden turvana, eivät he ole yksin vastuussa heidän hengestään.

- Vastuu on uimarilla itsellään ja vanhemmilla lapsistaan. Monet vanhemmat käyvätkin päivän mittaan tarkistamassa uimassa olevien lastensa tilanteen, Petri Eskelinen kertoo.

Mahdollisen vaaratilanteen sattuessa rantapelastajat ryhtyvät toimeen. Rantapelastajien koulutus takaa sen, että heidän ammattitaitonsa riittää pelastamaan pulaan joutuneen uimarin.

- Nuken sukeltaminen viiden metrin syvyydestä ja pituussukellusta vähintään 25 metriä, luettelee Kasper Haikala muutamia rantapelastajan useista vaatimuksista.

Viime päivien helteet ovat täyttäneet uimarannat myös Kainuun korkeudella, ja se tietää töitä rantapelastajille. Vaikka uimarit ovatkin ammattilaisen valvovan silmän alaisena, ei oman järjen käyttö ole silti kiellettyä. Oman uimataidon tiedostaminen ja tarpeettoman riskin välttäminen ovat avainasemassa oman turvallisuuden takaamiseksi.