• 

• 

- Kiire on tietoyhteiskunnan musta surma. Työelämässä kiire ja tehokkuusvaatimukset ovat menneet äärimmäisyyksiin. Tavoitellaan innovatiivisuutta yhdessä tulosten kanssa. Tämä ei voi jatkua pitkään, Heinonen lataa.

Hän ei kuitenkaan pyri kääntämään työistuimia lepoasentoon koko työpäiväksi, mutta muutama tauko olisi suotavaa.

- Tarvitsemme hektistä ympäristöä, mutta sen rinnalle tarvitaan hitaita hetkiä, joiden aikana voi suunnitella rauhassa.

Slow life -aate on syntynyt vastapainoksi kiireiselle elämäntyylille. Aatteen tarkoituksena on löytää arjesta aikaa pysähtymiselle. Ja ennen kaikkea siten, että seisahtuminen on hyväksyttävää.

Aatetta tutkinut Heinonen on sitä mieltä, että Suomessa olisi loistavat edellytykset toteuttaa elämänrytmin hidastamista.

- Meillähän Suomessa on jo luontaisesti valmiina erinomainen maaperä hitauden kulttuurille. Meillä on kesämökkejä, joihin ihmiset haluavat mennä lataamaan akkujansa. Lisäksi on luoto ja pitkät välimatkat, mutta emme osaa hyödyntää näitä vielä tarpeeksi, Heinonen väittää.

Suomalainen ei laiskottele

Professorin mukaan suomalaisten perusluonteeseen ei kuitenkaan luontaisesti sovi ajatus hitaudesta ja laiskottelusta, mutta slow lifessä ei tästä olekaan kysymys.

- Nyt pitäisi vaan myöntää, että hitaus ei ole laiskuutta ja joutilaisuus ei ole tehottomuutta. Jos suomalainen ajattelee, että slow lifeen liittyy joutilaisuuden leima, ei kukaan sitä halua toteuttaa. Pitäisi löytää tasapaino, jossa hitauden ja joutilaisuuden jaksot ovat raaka-ainetta tehokkaalle työskentelylle. Tasapainoisen mallin aikaansaamisen pitäisi olla suomalaisen slow life -kulttuurin ytimenä.

Heinosen mukaan käsityksemme mm. tulevaisuudesta ja aikajänteestä muuttuisivat radikaalilla tavalla. Uuvuttavan työssä uurastamisen sijaan tulevaisuuden työntekijää pitäisi arvostaa tasapainon löytämisestä.

- Työnantaja haluaa jatkossa tekijöitä, jotka eivät paahda itseään loppuun, vaan osaavat elää tasapainossa työn ja vapaa-ajan välillä. Tämä pitää sallia.

Hitauteen pitää oppia

Heinosen mukaan myös valtiohallinnon toivoma työuran piteneminen toteutuisi paremmin tätä kautta.

- Tämä liittyy työnteon kulttuurin suureen murrokseen, joka on tulossa. Mikä on tehokuutta, mitä on työteho? Mielestäni se liittyy jaksamiseen. Mutta ei slow life yksituumaisesti sovi jokaiselle, Heinonen toteaa ja patistaa meistä kutakin löytämään oman tasapainon.

Heinosen mielestä aatteen ujuttamista suomalaiseen yhteiskuntaan pitää myös tutkia. On löydettävä mittaustavat sille, että miten kukin hitauden ilmentymä tuottaa tulosta. Esimerkiksi kyselyillä voisi selvittää, onko ajan itselle antaminen aikaansaanut muutoksi ja lisännyt hyvinvointia.

- Hitaan elämän mallia ei voi omaksua vain tahtotilana, siihen pitää oppia. Jos olemme joutuneet työelämässä kiireen kulttuurin malliin, niin siitä pitää oppia pois. Tietoisesti pitää hakea hitaita hetkiä. Tästä minulla on omia kokemuksia eli yritän karsia ylimääräisiä tehtäviä työpäivistäni, mutta ei se helppoa ole, Heinonen myöntää.