Kotimaa

Rikkoutuneiden maiden kasvatit rakensivat lemmenpesän Suomeen – "Emme riitele koskaan"

Anastasia ja Norbert Juhász jakavat kaiken.
Anastasia ja Norbert Juhász jakavat kaiken. Kuva: Markku Rantala / Yle

Anastasia ja Norbert Juhászin juuret ovat maissa, joita ei enää ole olemassa. Slovakiasta ja Venäjältä kotoisin oleva pari edustaa kasvavaa ulkomailla syntyneiden joukkoa Uudenmaan parisuhteissa. Anastasian ja Norbertin tarina kertoo nuoren parin romanttisesta elämästä.

Anastasia oikolukee graduaan. Kuukausien työ on jo loppusuoralla, mutta hän pohtii vielä viimeisiä yksityiskohtia. Kun kello lähestyy iltakuutta, hän päättää sulkea läppärin. Kohta hänen miehensä Norbertin pitäisi tulla töistä kotiin. On mukavaa jutella jonkun kanssa, kun on työskennellyt koko päivän yksin.

Kun Norbert tulee, nuori pari halaa ja suutelee. Anastasia tarjoilee Norbertille teetä, mutta ei hän mikään palvelija ole, sillä Norbert valmistaa aina viikonloppuisin aamiaisen. Tiskikoneen voi täyttää kumpi tahansa.

Anastasia ja Norbert Juhászin koti Helsingin Huopalahdessa on kirjaimellisesti lemmenpesä. 29 neliömetrin yksiö täyttyy lähes kokonaan sängystä. Nurkkiin on sijoitettu molempien omat työpöydät. Ikkunan edessä on pikkuruinen ruokapöytä ja kaksi tuolia. Värimaailma on romanttista pinkkiä ja purppuraa.

Asunnossa ei juurikaan ole yksityisyyttä, mutta sitä nuori pari ei tunnu kaipaavan. Pari suukottelee estottomasti toimittajan ja kuvaajan läsnäollessa. Anastasia ja Norbert kertovat tekevänsä kaiken yhdessä ja pitävänsä samanlaisista asioista.

Anastasia ja Norbert
Norbert ja Anastasia Juhász ovat asuneet ensimmäisessä yhteisessä asunnossaan puolitoista vuotta. Kuva: Markku Rantala / Yle

Norbert pitää shoppailusta yhtä paljon kuin Anastasia. Välillä he poikkeavat kahvilaan lukemaan lehtiä. Iltaisin on kiva käydä elokuvissa. Molemmat saavat päättää, mitä mennään katsomaan.

Kun kokeilee avoimin mielin toisen ehdotusta, voi yllättyä myönteisesti. Sama pätee ruuan suhteen.

– Kun Norbert kokkasi minulle ensimmäistä kertaa, hän laittoi sieniä ja munakasta. Olen aina inhonnut niitä, mutta päätin silti olla kohtelias ja syödä. Yllättäen huomasin, että ne maistuivatkin oikein hyvältä, Anastasia sanoo.

Anastasia ja Norbert sanovat, että he eivät riitele koskaan, mutta voiko se olla mahdollista?

Ehkä onkin, kun ottaa huomioon heidän tilanteensa ja taustansa.

Anastasia syntyi Neuvostoliiton Sverdlovskissa vuonna 1990. Seuraavana vuonna Neuvostoliitosta tuli Venäjä ja Sverdlovskista Jekaterinburg. Maa oli kaaoksessa ja se näkyi myös Anastasian perheen elämässä.

– Ruokaa ei ollut. Kauppojen hyllyt olivat tyhjillään. Nelihenkinen perheemme asui yhtä pienessä asunnossa kuin minä ja Norbert nyt kahdestaan.

Puiden tarinat veivät metsäalalle

Anastasian lapsuus oli silti rikas. Virikkeitä oli runsaasti tarjolla metsässä, jossa hän usein kävi isänsä kanssa retkillä. Metsäalalla työskentelevä mies tiesi kaiken puista, ja hän kertoi niistä monia tarinoita tyttärelleen.

Anastasialle oli itsestäänselvää, että hän haluaa seurata isänsä jälkiä. Anastasia onnistuikin pääsemään Jekaterinburgin yliopistoon, jossa hän suoritti metsätaloustieteen kandiopinnot.

Suomeen Hyvinkäälle hän päätyi opiskelemaan Laurea ammattikorkeakoulun opiskelijavaihdon kautta vuonna 2010.

Anastasia osaa arvostaa pieniä asioita, joita useimmat suomalaiset pitävät itsestäänselvyyksinä.

– Koko yhteiskunta ja infrastruktuuri toimivat täällä niin hyvin. Jekaterinburgissa yliopistolle menevää bussia joutui odottamaan tunnin ja sai olla tyytyväinen, jos se ylipäätään tuli. Siinä vaiheessa ei haitannut yhtään, että ihmiset olivat siellä kuin sardiinit purkissa. On aivan uskomatonta, että Suomessa on bussiaikataulu, joka kertoo, milloin bussi tulee, ja se todellakin tulee silloin.

Rikkoutuneet maat vahvistivat perheitä

Myös Norbert on maasta, jota ei enää ole olemassa, eli entisestä Tshekkoslovakiasta, joka jakaantui Tshekiksi ja Slovakiaksi vuonna 1993. Norbert syntyi vuonna 1987 unkarilaista vähemmistöä edustavaan perheeseen, joka asui pienessä kylässä nimeltä Krisovska Lieskova. Maan hajottua se jäi Slovakian puolelle.

Perhe on aina etusijalla. Se on tärkeämpi kuin taloudellinen menestyminen elämässä.

– Norbert Juhász

Norbertin mielestä Suomi on edistyksellinen ja suvaitsevainen maa. Siitä kertoo vaikka se, että ruotsalaisvähemmistön kielellä on täällä virallinen asema.

– Unkarilaisilla ei ollut sellaista asemaa Slovakiassa, enkä usko, että koskaan tulee olemaankaan.

Pari uskoo, että hajonneiden kotimaiden sosialistinen menneisyys yhdistää heitä. Epävakaina aikoina perhesiteiden merkitys korostui molempien kulttuureissa.

– Slovakiassa on yhä yleistä, että aikuiset lapset asuvat vanhempiensa luona. Perhe on aina etusijalla. Se on tärkeämpi kuin taloudellinen menestyminen elämässä, Norbert sanoo.

Anastasia ja Norbert
Läheisyys on kaikkein tärkeintä Anastasian ja Norbertin suhteessa. Kuva: Markku Rantala / Yle

En ymmärtänyt hänen vitsejään, mutta nauroin silti.

– Anastasia Juhász

Norbert suoritti kansainvälisen liiketalouden kandiopinnot Unkarissa Budapestin yliopistossa. Suomeen hän hakeutui suorittamaan alan maisteriopintoja Aalto-yliopistoon.

Anastasia ja Norbert tapasivat ensimmäisen kerran Helsingin kesäyliopiston suomen kielen kurssilla vuonna 2011.

– Olin luonut jo pikku-tyttönä mielikuvan ihannemiehestäni. Kun näin Norbertin, tajusin, että hän on juuri sellainen mies, Anastasia muistelee.

Kiltti ja kohtelias mies teki häneen vaikutuksen keskustelutaidoillaan. Kommunikointi oli silti vaikeaa, koska he eivät pystyneet puhumaan yhdessä kummankaan äidinkielellä. Norbert puhui sujuvaa englantia, mutta Anastasia vasta opetteli sitä.

– Hän osasi puhua asioista, joista minä en tiedä kovin paljon, kuten taloudesta ja politiikasta. Vakava mies yritti olla myös hauska ja vitsailla. Usein en ymmärtänyt hänen vitsejään, mutta nauroin silti, Anastasia muistelee.

Yhteisen kielen puute ei ollut este myöskään Norbertille, kun hän kiinnostui Anastasiasta.

– Anastasiaa oli helppo lähestyä. Hän osaa kuunnella toista ihmistä, hänelle on helppo puhua. Hänellä on lämmin sydän.

Kielikurssin jälkeen Anastasian ja Norbertin tiet erkanivat, kumpikin lähti opiskelemaan omille tahoilleen. Yhteyttä pidettiin intensiivisesti skypen välityksellä, kun Norbert oli opiskelijavaihdossa Sveitsissä, ja Anastasia viimeisteli opintonsa Venäjällä.

Anastasia: Ei kiitos perinteiselle miehelle

Kotikaupungissaan Jekaterinburgissa Anastasia huomasi, että useilla hänen nuorilla ystävättärillään oli kova kiire naimisiin. Suurkaupungeissa elämä ja sukupuoliroolit ovat vähitellen muuttumassa modernimpaan suuntaan, mutta perinteillä on yhä vahva rooli Venäjällä.

– Heti kun nainen on naimisissa, hänen asemansa sosiaalisessa yhteisössä kohoaa, koska perheen perustamista ja lasten saamista pidetään tärkeänä osana naisen elämää. Itse naimisiin meneminen on monille naisille jopa tärkeämpää kuin se, minkälainen mies on. Minä taas halusin odottaa, että löydän juuri sopivan.

Anastasian mukaan venäläinen perhekulttuuri on patriarkaalisempi kuin suomalainen. Mies tuo rahat kotiin ja tekee päätökset. Nainen hoitaa kodin ja lapset. Sellaista suhdetta Anastasia ei itse halua.

– En halua perinteistä venäläistä miestä. Jaamme Norbertin kanssa kaiken, myös kotityöt. Keskustelemme kaikista asioista avoimesti, emmekä salaa toisiltamme mitään. Toki voimme olla joskus eri mieltä, mutta keskustelemalla löydämme molemmille sopivan ratkaisun. Päätökset teemme aina yhdessä.

Norbert polvistui vasta, kun sää oli täydellinen

Anastasian ja Norbertin tiet kohtasivat uudestaan Suomessa vuonna 2012. Norbert teki graduaan ja työskenteli tutkimusassistenttina Aalto-yliopsistossa, kun Anastasia pääsi Joensuun yliopistoon metsä- ja ympäristötieteen maisteriopintoihin. Pääkaupunkiseudun ja Joensuun välimatka ei tuntunut pitkältä – olivathan he sentään samassa maassa.

Mutta kun se oikea oli löytynyt, Anastasia halusi nopeasti naimisiin. Hän alkoi kuumeisesti odottaa Norbertin kosintaa. Hän myöntää painostaneensa Norbertia, mutta tämä ei hätäillyt vaan halusi, että kosinta tulee yllätyksenä.

– Odotin täydellistä säätä, että tilanne olisi täydellinen, Norbert sanoo.

Anastasia oli kyllä huomannut, että Norbert piilotteli jotain vaatekaapissa, joten odotus alkoi käydä sietämättömäksi.

– Vihdoin se tapahtui, kun olimme metsäretkellä Nuuksion luonnonsuojelualueella. Joimme kuohuviiniä ja söimme mansikoita kalliolla, josta oli upea näkymä järvelle. Ja sää oli tosiaan täydellinen. Norbert oli polvillaan edessäni. Itkin, koska odotin sitä, mutta en kuitenkaan uskaltanut olettaa, että se oikeasti tapahtuisi juuri silloin.

Hääkuva
Norbertin ja Anastasian ikimuistoinen päivä. Kuva: Markku Rantala / Yle

Häät vietettiin Budapestissä syksyllä 2014. Sitä ennen molempien piti hoitaa monimutkainen paperisota omissa kotimaissaan. Avarakatseisen papin löytäminen ei myöskään ollut helppoa, koska Anastasia on ortodoksi ja Norbert protestantti. Kaikki papit eivät olisi suostuneet vihkimään eri uskonnoista tulevaa sulhasta ja morsianta.

Parille itselleen se ei kuitenkaan ollut ongelma.

– Emme ole kovin uskonnollisia ihmisiä, ja meillä on samanlainen arvomaailma, Anastasia sanoo.

Toiveiden tulevaisuus Suomessa

Norbert on jo saanut opintonsa Aalto-yliopistossa päätökseen. Nykyään hän työskentelee Keilaniemessä Koneella toimitusprosessiasiantuntijana.

Anastasian maisteriopinnot ovat loppusuoralla, ja myös hän etsii työpaikkaa metsä- tai ympäristöalalta.

– Vihreä teknologia, bioenergia ja kestävä kehitys ovat minun juttuni.

Nainen puhuu jo hyvää englantia ja opettelee täyttä häkää myös suomea. Norbertin kieliotaito on hieman pitemmällä, joten hän tukee vaimoaan kielen opiskelussa. Huoneen seinällä on lista, johon on merkitty Anastasian suomen kieleen käyttämät tunnit eri päivinä.

Parin pitkän tähtäimen suunnitelma on jäädä Suomeen, muuttaa isompaan asuntoon ja hankkia lapsia.

– Niin monta kuin mahdollista, Anastasia toteaa nauraen.

– Ehkä pari tai kolme riittää, Norbert täsmentää.

Ratkaisu tähänkin asiaan löytyy varmasti ilman riitaa, jos parin keskusteluyhteys säilyy avoimena tulevaisuudessakin.

Anastasia ja Norbert
Kuva: Markku Rantala / Yle

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä