Kööpenhaminan yliopistossa työskentelevä rikosoikeuden tutkija, oikeustieteen tohtori Ari-Matti Nuutila näkee Tanskassa nousseen vakoiluepäilyn taustalla raakaa taloudellisten etujen tavoittelua. Suurvallat - kuten Venäjä - ovat kiinnostuneita myös Tanskan salaisista suunnitelmista, kun arktisten alueiden luonnonvaroja ryhdytään jakamaan.

- Täällä Tanskassa, niin kuin Suomessakin, vakoilusäännökset koskevat myös kansantaloutta. Ja nyt vaikuttaa siltä, että tässä epäilyssä on kyse ainakin osittain myös kansantaloudesta, Nuutila sanoo.

- Sitä mukaa kun pohjoinen napa-alue sulaa ilmastonmuutoksen myötä, kiinnostus alueen öljy- ja kaasuesiintymiin lisääntyy. Voimasuhteita tarkkaillaan niin Venäjällä, Kiinassa, Kanadassa kuin USA:ssakin - mutta myös parissa pikkumaassa eli Norjassa ja Tanskassa. Tanskalla saattaa olla merkitystä maailmanluokan taloudellisissa kysymyksissä, jotka koskevat pohjoisnapaa.

"Tanskan sotasalaisuudet tuskin kiinnostavat ketään"

Nuutila arvioi, että suurvallat tuskin ovat kovinkaan kiinnostuneita Tanskan sotasalaisuuksista.

- On vaikea nähdä, että Tanska olisi Venäjän silmissä mitenkään erityisen kiinnostava sotilaallisen vakoilun kohde.

- Yleinen käsitys täällä tuntuu nyt olevan, että venäläiset ovat olleet yhteydessä professori Timo Kivimäkeen nimenomaan saadakseen tietoja siitä, kuinka Tanska toimii Pohjoisnavan taloudellisen hyödyntämisen kysymyksissä, Nuutila kertoo.

Oliko tahallisuutta?

Nuutila korostaa, että kyseessä on Kivimäen kohdalla vasta epäilys.

- Ratkaiseva kysymys tässä on tietysti tahallisuus. Eli tiesikö se henkilö, jonka epäillään toimineen vieraan vallan hyväksi, mitä hän oikeastaan teki?

- Jotta rikoksen tunnusmerkistö täyttyisi, epäillyn on täytynyt tietää olevansa tekemisissä vieraan vallan vakoilijan kanssa sillä tavoin, että tämä saa suoraan tietoa tai yhteystietoja henkilöihin, joita voidaan käyttää vakoilussa.

- Useinhan ihan tavalliset diplomaatit pyrkivät olemaan yhteyksissä erilaisiin henkilöihin. Se on heidän työtänsä. Ja ne henkilöt, joihin ollaan yhteyksissä, eivät välttämättä tiedä, mistä lähestymisessä perimmiltään on kysymys, Nuutila pohtii.