Kyselyyn vastanneista Uudenmaan kunnanjohtajista valtaosa kuitenkin kannattaa toisen kotimaisen kielen säilyttämistä pakollisena. 13 kunnanjohtajasta vain kolme kannattaa ruotsin kielen muuttamista vapaaehtoiseksi koko Suomessa.

RKP:n Mikaela Nylanderilta löytyy ymmärrystä kunnanjohtajille.

– Tietysti täytyy pitää mielessä missä nämä kunnanjohtajat asuvat. Voin hyvin ymmärtää, että jos asuu alueella, missä ei ikinä kuule ruotsia ja eikä kieleen ole minkäälaista kontaktipintaa, se voi tuntua vähän turhalta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että ihmiset muuttavat alueelta toiselle. En haluaisia riistää mahdollisuutta toimia kaksikielisessä kunnassa tai molempia kotimaisia kielen taitoa vaativassa virassa. Myös ruotsin kielen opiskelun motivaatio on erilainen, jos asut Pohjois- tai Itä-Suomessa.

Entinen opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) ei ole yllättynyt YLE Uutisten kyselyn tuloksista. Hän kuitenkin penää kuntajohtajilta vastuuta nuorten tulevaisuudesta.

– On hyvä kysyä tuohon kyselyyn vastaajilta, että onko mietitty mitä se merkitsisi oppilaille, jos he saisivat erivapauden olla opiskelematta ruotsia. Tällä hetkellähän meillä tarvitaan ruotsin kielen taitoa, kun mennään opiskelemaan korkeakouluun. Myös erittäin monissa työpaikoissa, ei pelkästään valtion viroissa, edellytetään ruotsia. Kaksikielisyys on siis tätä päivää ja näen sen rikkautena.

Kuisma ei usko pakon motivoivan kielten opiskelussa

SDP:n Risto Kuisma taas ei kannata pakkoruotsia eikä muitakaan pakkokieliä paitsi äidinkielen opetusta.

– Arvostan kyllä ruotsinkieltä muuten, ruotsia tarvitaan varsinkin pohjoismaisessa yhteistyössä. Mielestäni tarvitaan kuitenkin muitakin kieliä enkä usko, että pakko on tarpeellinen. Meidän lainsäädäntö on nyt sellainen, että jos virkauraa ajattelee on hyödyllistä hankkia ruotsinkielen taito, mutta ei sekään vaadi pakkoa koulussa. Mielestäni opiskelu motivaatio paranisi, jos ei olisi pakko opiskella ruotsia. Moni voisi myös valita ruotsin sijaan venäjän, ranskan tai saksan.

Nylander olisi ennemmin huolissaan kielitaidosta yleensä. Hän ei usko että ruotsi vie tilaa muilta kieliltä.

– Lapset ja nuoret lukevat tänä päivä todella vähän kieliä, jos ajatellaan A2-kieliä, niin 95 prosenttia ruotsinkielisistä lukee tätä, mutta vain 25 prosenttia suomenkielisistä lapsista eli kielten opiskelu on romahtanut Suomessa. Ruotsinkielen opiskelu alkaa suurimmalle osalle oppilaista vasta seitsemännellä luokalla, joten kun esimerkiksi toisen pitkän kielen eli A2 kielen valintaa tehdään viidennellä luokalla, niin eihän silloin suurin osa lue edes vielä ruotsia.

Kuisma tyrmää Nylanderin perustelut.

– Eihän meillä ole pakkoenglantia, pakkosaksaa tai pakkokiinakaan, kielet ovat mielestäni hieman eri asia. Kyllä se pakkoruotsi vie yhden mahdollisuuden muun kielen opiskeluun.

Kunnat mukaan kielitalkoisiin

Kaikki kolme kansanedustajaa ovat samaa mieltä siitä, että kielitarjontaa täytyy voida lisätä. Sari Sarkomaa haastaakin kunnanjohtajat tarjoaamaan paremman kielivalikoiman.

– Kunnat ovat tarjonneet vain englantia ja myös lasten vanhemmat ovat ajatelleet, että se englanti on ainoa vaihtoehto. Kunnissa, joissa vanhemmille on kerrottu, että voidaan aloittaa jollakin muulla kielellä ja joihin natiiviopettajat ovat tulleet antaamaan kielisuihkuja myös lapset ovat valinneet muita vaihtoehtoja ja ryhmät on saatu täyteen. Esimerkiksi Helsingissä tarjotaan todella montaa kieltä ensimmäiseksi kieleksi.

Myös Nylander on Sarkomaan kanssa samoilla linjoilla.

– Tarvittaisiin kansallinen visio siitä, että miten me kansakuntana pärjätään tulevaisuudessa. Ei pitäisi puhua vain ruotsinkielen asemasta vaan koko tästä paletista. Tuntijakoryhmä on tehnyt ehdotuksen, että kuntien tulee tulevaisuudessa muodostaa ryhmä kieltä varten, jos kymmenen oppilasta kunnassa valitsee jonkun kielen. Toivottavasti tämä menee läpi.