Ruotsin yli tuhatvuotisen historian aikana on täällä vietetty aika monia kuninkaallisia häitä. Ja aina on laitettu parasta pöytään.

Jo nyt häät näkyvät Tukholman katukuvassa, työmatkani varrella hevosvaljakot harjoittelevat kruununprinsessan hääkulkuetta, merisotilaat soutelevat jäälauttojen välissä kuninkaanlinnan edessä, koska hääseremonioihin kuuluu muutaman sadan metrin merimatka kuninkaallisella 35-metrisellä soutupurrella joka painaa 13 tonnia.

Ja sitten kahvikupit, avaimenperät, postikortit joita tulee kauppoihin jokainen päivä laatikkokaupalla. Ruotsin televisio näyttää 34 tuntia erikoisohjelmia häistä ja lehdistössä pohditaan sivukaupalla – päivittäin – kesän suurta tapahtumaa.

Kuningasperhe on suosittu mutta vallaton siltäkin osin, että se on kuin strutsinsulka hienossa hatussa kuten Olof Palme aikoinaan asian ilmaisi. Ruotsin hallitsijasta tuli seremoniallinen hahmo 70-luvun puolivälissä. Kuningas on kuitenkin amiraali, varsin lyhyen laivastouran päätteeksi, jonka aikana hän kuitenkin sai laivurin paperit.

Mutta Ruotsin kuningashuoneen häähistoriaan liittyy monta tarinaa, jotka kertovat senhetkisistä tavoista ja myös kuningashuoneen kulloisestakin valta-asemasta. Monet näistä tarinoista liittyvät Suomeenkin, katkesihan yhteinen taival kansankuntana vasta 200 vuotta sitten.

Kaarina Maununtytär on ainoa Ruotsin kuningattarista, joka on haudattu Suomeen, Turun tuomiokirkkoon. Hän kuoli karkotettuna leskenä Liuksialan kartanossa 1612. Kuningattarena tämä kansan parista noussut nainen oli vain pari vuotta. Tuleva Jämtlannin herttua on Ockelbosta, Kaarina oli uplantilainen vanginvartijan tytär.

Nyt historiallinen takautuma, esimerkkinä Kaarina ja Erik XIV. Sen aikaisen tavan mukaan sinkkuhallitsijoilla oli useita rakastajattaria, joista Kaarina oli Erik XIV:lle läheisin, ja joka sai lähes kuningattaren kohtelun hovissa.

Poliittisesti nousi kuitenkin vaatimus, että kuningas avioituisi jonkun sellaisen kuningashuoneen tyttären kanssa, jonka avulla kuningaskunta saisi lisää liittolaisia ja näin valtaa. Erik jättikin Kaarinansa Tukholmaan ja purjehti koko Ruotsin laivaston saattamana kosioretkelle. Erik sai kolmet pakit, palasi laivoineen kotilinnaansa, meni naimisiin Kaarinan kanssa, menetti pian kruununsa ja karkotettiin Suomeen.

Tarinan opetus ei ole se, että vaikka epäsäätyinen avioliitto oli yksi syy Erikin valtikan menettämiseen tarina jotenkin toistuisi. Vaikka kyllä Ruotsinkin lehdistössä on esiintynyt epäilystä, että jos kuningashuone muuttuu liian kansanomaiseksi sen hohto katoaa. Nykypäivän kuningashuone elää vain hohdosta, siitä, että satu on uskottava. Niin uskottava kuin satu voi olla.

Jos tälle tarinalle jotain opetusta haluaa etsiä, niin se kertoo enemmänkin kuningashuoneen tehtävästä tässä maailmassa. Se on yhtä kuin hääpuku, prinsessakakku, esikoisen odotus ja sen ensimmäiset askeleet. Osin se on arkista aherrustakin, siltojen vihkimistä, tylsissä seminaareissa istumista ja yritystä välttää sanomasta mitään joka saattaisi herättää kenessäkään närkästystä. Satu kuninkaasta, kuningattaresta, prinssistä ja prinsessasta pääsee kuitenkin etusivulle, ei aherrus.

Se on myös puskissa vaanivia kuvaajia, jotka odottavat ensimmäistä lankeemusta, skandaalia ja avioeroa.

Kaikki tämä myy, kahvikuppeja, avaimenperiä, postikortteja, lakanoita, kirjoja, levyjä, suklaata, omenamehua, kynttilänjalkoja…

Kuninkaallisia hovihankkijoita on näihin häämenoihin hyväksytty 18, kymmenet yrittäjät lyövät mynttiä myös epävirallisilla tuotteilla, joista usein menee kymmenykset hoville. Kaikkiaan häiden kaupallisen tuoton on arveltu nousevan neljännesmiljardiin euroon.

Käsityöläiset puhdistavat tuomiokirkon nokeutuneita seiniä ranskanpullalla, henkivartiokaarti äkseeraa sohjoisella kentällä, huippukokit testailevat ruokalistoja, pukuja ommellaan, monessa arvokkaammissa talouksissa odotellaan kutsukorttia. Tuhansien poliisien kesälomalistoja pähkäillään, hotellien hinnastoja ”uusitaan” – Ruotsi valmistautuu siis kuninkaallisiin häihin.

Älkää vaan jännittäkö liikaa, kruununprinsessa Victoria ja herra Westling! Me jännitämme sitten kesäkuussa puolestanne Suomessakin.