Kulttuuri

Saara Turunen teki Q-teatteriin näytelmän suomalaisesta tavallisuudesta – "En olisi uskonut, kuinka ajankohtaiseksi aihe nousee"

Ristiriitainen suhtautuminen kotimaahan sai Saara Turusen tekemään näytelmän tavallisuudesta. Q-teatterissa ensi-iltansa saava esitys pureutuu suomalaiseen olemukseen. Aiheen ajankohtaisuus yllätti ohjaajankin.

Q-teatterin näytelmä Tavallisuuden aave
Laura Birn ja Ylermi Rajamaa Tavallisuuden aave -näytelmän harjoituksissa. Kuva: Lisa Lundán / Yle

Helsinkiläisen Q-teatterin katsomon pimeydestä kuuluu määrätietoinen ääni, kun Saara Turunen neuvoo lavalla liikkuvia näyttelijöitä. Menossa on Tavallisuuden aave -näytelmän harjoitukset. Suuret linjat ovat jo kohdallaan, enää hiotaan pieniä yksityiskohtia ja siirtymiä.

– Kiirehän tässä aina tulee kuitenkin, puuskahtaa ohjaaja ja käsikirjoittaja Saara Turunen viikkoa ennen ensi-iltaa.

Saara Turunen ei ole ensimmäistä kertaa ohjaamassa Q-teatterissa. Viisi vuotta sitten hän ohjasi teatteriin oman näytelmänsä Broken Heart Story, ja se oli menestys. Mutta se ei ollut ensimmäinen läpimurto. Menestystä sai jo Teatterikorkeakouluun tehty lopputyö Puputyttö, joka on tehnyt pienoisen maailmanvalloituksen. Se on käännetty lähes kymmenelle kielelle, ja sitä on esitetty Suomen lisäksi useissa maissa, muun muassa Meksikossa ja Unkarissa.

Ohjaaja Saara Turunen.
Saara Turunen. Kuva: Lisa Lundán / Yle

35-vuotias Turunen tuntuu onnistuvan kaikessa. Viime vuonna hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Rakkaudenhirviö ja nappasi sillä Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Rakkaudenhirviö ja Tavallisuuden aave käsittelevät osittain samaa teemaa: kotimaata, identiteettiä ja suomalaista tavallisuutta.

– En haluaisi käyttää sanaa suomalainen tai Suomi, tässä yhteydessä. Se on jotenkin liian leimaava. Puhun mieluummin kotimaasta, oikaisee Turunen.

Mutta suomalaisuutta uutuusnäytelmässä ihan selvästi käsitellään. Missä muualla ollaan hiljaa ja tuijotellaan lattiaa? Harjoituksissa käydään läpi kohtausta, jossa joukko ruskeaan ja harmaaseen pukeutuneita näyttelijöitä on juhlimassa. Ensimmäinen juhlatilaan saapuva hakeutuu nurkkaan, loput seinustoille riittävän kauas vierustoverista. Välillä maistellaan olutta ja poltetaan tupakkaa. Harvat repliikit sanotaan lakonisella äänellä, ilman huutomerkkejä: "Nyt vaan, nautitaan vaan."

Paljon maailmalla matkustellut Turunen myöntää, että juuri kotimaan kontrastit saivat hänet pohtimaan tavallisuutta ja meidän suomalaisten olemusta ylipäätään.

– Kun täällä on niin hiljaista ja mykkää. Ihmiset ovat niin vähäeleisiä ja tunteita ilmaistaan niukasti. Halusin ruveta tutkimaan, miltä tällainen oleminen näyttäisi näyttämöllä.

Harjoituspätkän perusteella se näyttää hyvin tunnistettavalta ja väistämättä myös huvittavalta. Mutta miksi tekstiä rakastava ohjaaja on halunnut minimoida puheen ja täyttää lavan eleillä ja toiminnalla?

– Rakastan kirjoittamista ja tekstiä. Mutta toisaalta rakastan myös teatteria välineenä. Itse nautin eniten sellaisista esityksistä, jotka ovat voimakkaalla tavalla visuaalisia. En sano, että teksti pitäisi poissulkea, mutta se on hyvin älyllinen väline, perustelee Turunen.

Q-Teatteri, näytelmä tavallisuuden aave.
Tavallisuuden aave on kollaasimainen näytelmä. Elina Knihtilän esittämä hahmo juhlii itsenäisyyspäivää. Kuva: Lisa Lundán / Yle

"Kansallisuus on häilyvä käsite"

Tavallisuuden aave on kollaasimainen näytelmä, siinä ei ole selkeää juonta. Nimensä mukaisesti se käsittelee tavallisuutta. Harjoituspätkän perusteella hahmot vaikuttavat yksinäisiltä ja mieleen tulevat Aki Kaurismäen ja Roy Anderssonin elokuvat. Vaikka tavallisuus on usein synonyymi tylsälle, siinä on myös jotain hyvin kiehtovaa.

– Halusin ryhtyä tutkimaan tavallisuutta, koska halusin kyseenalaistaa sen. Miksi joitain asioita pidetään automaattisesti tavallisina? Usein sanotaan, että tää on ihan tavallista, aina me ollaan näin tehty, vaikka oikeasti on kyse jostain todella epätavallisesta asiasta.

Tavallisuutta ja Suomi-kuvaa käsitellään myös Turusen esikoisromaanissa. Turunen myöntää, että hänellä on ollut hyvin ristiriitainen suhde kotimaahansa ja juuri tuon tunteen takia, hän ryhtyi taideprojekteissaan tutkimaan suomalaisuutta. Haastattelun edetessä Turunen myös selventää, miksi hän välttelee Suomi ja suomalainen sanojen käyttöä.

– Kansallisuus on häilyvä käsite. Miten paljon kansallisuus voi meitä edes määritellä? Sehän on kuitenkin aika valheellinen ja rakennettu konstruktio.

Viime aikoina suomalaisuutta, muukalaisuutta ja tavallisuutta on pohdittu oikein urakalla mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Aloittaessaan kirjoitusprosessin Turunen ei voinut kuvitellakaan, miten ajankohtaiseksi hänen näytelmänsä tulee.

– En osannut ajatella, miten paljon asiat tulevat kärjistymään. Viime aikoina on esiintynyt tosi paljon tavallisuuden määrittelyä. Me ollaan tavallisia, ja nuo eivät ole. Tuo on tavallista, mutta tuo ei ole. Sitten pitäisi olla vielä tolkun ihminen. Vaikeita aikoja eletään!

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä