Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Söderskärille tullessa ei voi välttyä Muumipappa ja meri -mielikuvilta. Kuten Tove Janssonin kirjassa, niin myös Söderskärissä majakan lamppu on sammunut. Yhtäläisyydet eivät jää siihen, vinkkaa yrittäjä Ari Laamanen.

- Tältä saarelta on löydettävissä kaikki Muumipapan tärkeät paikat, kuten mörkömetsä ja ranta, johon viskilaatikko ajautui. Muumipapan majakassakin oli reikä lattiassa, kuten täällä Söderskärissäkin.

Merenkulkuhistorialle korvaamaton majakkasaari kätkee tuhansia tarinoita syysmyrskyistä, jääräpäisistä majakkamestareista, vahingossa polttoainevaraston polttaneista pikkupojista ja jatkosodan luvattomista kalliotanssiaisista. Matkailuyrittämisestä on kuitenkin ollut romantiikka kaukana.

Kafkamaista menoa

Yhdeksän vuoden majakkaisännyys luonnonsuojelusaarella on ollut Ari Laamaselle luukutusta, oikeustaistelua, turhautumista ja keskustelun käymistä lehtien palstoilla viranomaisten kanssa.

- Kun me ostimme saaren, niin en ollut edes käynyt siellä. Maihinnousu oli pesimärauhan takia kielletty, eikä sinne saanut tulla. Nyt on käyty läpi viranomaiset lähtien ympäristöministeriöstä, merenkulkulaitoksesta, rakennusvalvonnasta, museovirastosta ja viimeisin rikka rokassa on Helsingin pysäköinninvalvonta, joka jakaa Vuosaaren laiturissamme pysäköiville virhemaksuja, vaikka se on meidän hallinnassamme.

Uskonpuute on ollut monta kertaa käsillä.

- Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, niin en olisi alkanut koko hommaan. Tässä on saanut lyödä niin paljon päätään seinään. Kannattavuus on koko ajan kipurajoilla.

Uudet tuulet helpottavat elämää

Asiat ovat kuitenkin muuttumassa. Metsähallituksen vastuulle siirtyy muun muassa puolustusvoimilta koko ajan uusia saaria huonokuntoisine rakennuksineen. Nyt on huomattu, että sujuva yhteistyö yrittäjien kanssa auttaa saaristoa pysymään elävänä. Yhteistyö myös mahdollistaa sen, että saaristosta pääsee nauttimaan mahdollisimman moni, summaa erikoissuunnittelija Tiina Niikkonen.

Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, niin en olisi alkanut koko hommaan. Tässä on saanut lyödä niin paljon päätään seinään.

- Saaristoyrittäjä Ari Laamanen

- Me opimme tuntemaan toisemme, luottamus kasvaa. Yrittäjä ymmärtää, että matkailu pitää toteuttaa luonnon ehdoilla ja ymmärtää luonnonsuojelutavoitteemme, me taas ymmärrämme sen, että yrittäjän on saatava leipänsä ja toteutettava ansaintalogiikkaansa.

Esimerkiksi Söderskärissä maihinnousua pesimäaikaan rajoitetaan. Erikoisluvalla opastettuja ryhmiä saa tuoda saareen jo alkukesästä, kunhan köysillä eristetyille lintujen pesimäpaikoille ei mennä hortoilemaan.

Metsähallitus on myös hankkinut saareen EU-rahaa, jonka turvin puurakennukset kunnostetaan majoituskäyttöön. Yrittäjä taas houkuttelee väkeä taidenäyttelyjen, opastuksien ja kokouspalveluiden avulla.

Vuotuinen kävijäjoukko pitäisi saada kasvatettua neljästätuhannesta kuuteentuhanteen, jotta kallis harrastus muuttuisi jotenkuten kannattavaksi liiketoiminnaksi.

- Turistien on ollut vaikea löytää saaristoa, eikä pienillä yrityksillä ole resursseja juuri markkinoida, meilläkin on lähes nollabudjetti. Matkailijaryhmät ovat usein Helsingissä vain pari päivää ja kokevat, että matka Porvoon ulkosaaristoon vie liian paljon aikaa.

Ari Laamanen on silti toiveikas - karu luonto on alkanut vedota muun muassa japanilaisiin turisteihin.

- Me emme erityisesti ole markkinoineet Japaniin, mutta he ovat sattumien kautta löytäneet tänne. Jotkut ovat tulleet jo useamman kerran, usein etsimään juuri sitä muumimaista henkeä. Välillä japanilaisryhmät haluavat jo laivamatkalla, että kaikki sonnustautuvat muumihäntiin.