Sellot Riihimäen sadeyössä soivat maagisesti lauantaina Riihimäellä, mutta Apocalyptican nimi ei näyttänyt olevan tarpeeksi vakuuttava vetämään Tehtaankadun puistoon odotettua määrää maksavaa yleisöä.

Promoottori Mikko Hansson Loud'n Live Promotions Oy:stä laskeskeli sunnuntaina iltapäivällä kävijämäärän jääneen 9 000 - 10 000 vieraan väliin.

Ennakko-odotukset kaksipäiväisestä festivaalista olivat 12 000 tuntumassa. Viime vuonna Riihimäellä rokkasi 11 000 vierasta, joten yleisömäärä lasku oli pettymys.

- Suht' tyytyväinen kuitenkin pitää olla. Lauantaina vielä ennakkomyynti veti, mutta portilla ei enää myytykään odotetusti. Viileys ja sade-ennusteet lienevät pelästyttäneet, Hansson pohti.

Samaan aikaan Riihimäki rockin kanssa järjestettiin Helsingissä Tuska Open Air-festivaali, Järvenpäässä perinteinen Puistoblues ja Hämeenlinnassa ilmaisfestivaali Ämy.

Silti Lound'n Liven väki vakuutteli, että Riihimäen festivaalin tiukka talouskuri ja maltilla valitut esiintyjät pitävät talouden plussan puolella.

- Ei tässä mitään miljonäärejä tosiaankaan olla, mutta festivaali jatkuu ensikin vuonna, Hansson vakuutti.

Lauantaina Riihimäellä kuultiin ja nähtiin Scandinavian Music Groupia, Fintelligensiä, Kaija Koota, Petri Nygårdia, Chisua ja Apocalypticaa.

Kaija Koo ja Chisu tarjosivat naisten illan

Tällä hetkellä kotimaista musiikkia dominoivat naisartistit. Se näkyi myös festivaaleilla, sillä Kaija Koo ja etenkin Chisu onnistuivat vangitsemaan yleisön huomion.

Kaija esitti läpimurtohitistään Kuka keksi rakkauden koskettavan hitaan version. Hänellä on mukanaan myös samalla tekstillä varustettu laatikko jonka päällä 158 cm pitkä laulajatar näkyi yleisölle entistä paremmin.

Kaijan yleisössä oli paljon äiti-tytär-pareja sekä parikymppisiä nuoria miehiä, jotka ovat teinivuosinaan oppineet tuntemaan Kaijan hitit.

Kaijan aikana alkoivat sadekuurot kiusata festariyleisöä ja niistä kärsi myös Chisun esitys. Vielä vuosi sitten Chisu oli epävarma, haparoiva laulaja isolla lavalla,mutta läpimurto on tuonut itsevarmuutta ja selkeyttä esityksiin ja lavaolemukseen.

Chisun kappaleet ovat monipuolisesti sovitettuja, eivätkä tekstitkään päästä kuuntelijoita aivan helpolla.

Päätöskappaleessa Kohtalon oma on eväitä suureenkin stadionkuoroiluun, jos laulaja vain tahtoisi sitä hieman pitkittää.

Lauantain esiintyjistä Petri Nygård toisti vuoden takaisen repertuaarinsa provosoivia kulisseja myöden.

Nuoren yleisön lisäksi myös aikuiset miehet näyttivät innostuvan räppäsin avoimesti seksuaalisista teksteistä, joita vielä alleviivataan vähäpukeisilla tanssitytöillä.

Taiteellisesti haastavimman annoksen tarjosi sellotrio Apocalyptica, jonka rumpali Mikko Sirénillä ryyditetty raskas sellorock loi pimenevään ja koleaan kesäyöhön maagisen tunnelman.

Eicca Toppinen,  Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen eivät säästelleet itseään päästessään kotimaan yleisön eteen soittamaan. He saivat yleisön tanssimaan ja laulamaan täysin palkein. Komeaa kuultavaa oli myös Tipe Johsonin laulu, jolla yleisö lähti mukaan I don't care kappaleessa.

Kolmikko kiitteli tummaa kesäyötä, jolloin showvalotkin pääsivät kauniisti esiin.