Euroviisut on syvältä. Mutta joskus sielläkin nousee joku tärkeä asia pinnalle. Tänä vuonna se oli mummojen tuotteistaminen. Venäjän Buranovon mummot on paitsi aito mummolauma, myös valmis tuote. Nämä hampaattomat huojuvat hahmot tekevät ihmeen. Näkymättömän näkyväksi.

Mummoja on kaikkialla ja lisää tulee. Me emme kuitenkaan näe niitä. Tämä aika arvostaa ikuista nuoruutta ja kauneutta. Jos pitää välttämättä ikääntyä, niin sitten samalla tavalla kuin Madonna. Liha vaan tiukkenee ja reidet kasvatat. Kroppa on kuivassa kuosissa, mutta naama rypytön. Siihen ei moni köyhä pysty.

Venäjän mummot ovat toki olleet olemassa ennenkin. Ne ovat olleet itkevinä hahmoina television ulkomaanuutisissa. Mummot ovat olleet vain antamassa surulle kasvot. Siksi on hienoa, että julkisuuteen tuodaan myös nauravia mummoja. Sillä elämänkokemuksella molemmat ovat tuttuja. Jos joku voi meitä onnettomia täällä enää opettaa, niin mummot.

Kun mummoista aletaan tehdä tuotteita laajemmassa mittakaavassa, muutama asia on huomioitava. Monesta mummosta on staraksi. Uljas nainen on uljas nainen vanhanakin ja jos sisällä vielä liekki läiskyttelee, niin eikun estradille. Mummojen tehtävä tulevaisuuden viihdebisneksessä on ennakkoluulojen murskaaminen. Nuorille ja varsinkin ikinuorille keski-ikäisille tekee hyvää nähdä areenoilla mummoja jotka loistavat. Elämä ja erotiikka loppuu vasta sitten kun se loppuu.

Mummoja pitää tuotteistaa äkkiä työelämävalmentajiksi. Jos joku tietää mikä tekee työpaikasta huonon tai hyvän, niin mummo. Mummot pitää hakee pikkubusseilla moccamastereiden ääreltä työpaikoille ja laittaa hiihtelemään viikoksi avokonttorin labyrinttiin. Mummo saa kahvia, katsella ja kuunnella. Perjantaina on palaveri ja nuoret paviaanit pitävät turpansa kiinni. Mummo kertoo mitä on nähnyt ja mikä saa rusinat kummastuksesta liimautumaan kitalaen poimutukseen. Maalaisjärki on katoavaa luonnonrikkautta. Nyt sitä putoilee viimeisinä siirtolohkareina yritysvalmentajaseniorikansalaisen arkusta. Miten jääkiekkovalmentaja voisi olla viisaampi kuin kaiken kahteen kertaan nähnyt mummo.

Mummojen sisällä on toisia mummoja. Me vanhenemme ja mummoja on kohta kasoittain. Me olemme nähneet oman mummomme, mutta emme toisia mummoja. Kun kadulla tulee vastaa jono eritahtisesti heijaavia mummoja muovikasseineen, he muuttuvat ilmaksi. Tähän on tultava muutos. Mummot ovat ansainneet kaiken arvostuksensa ja vielä enemmän.

Mummoja ei huomata ilman taitavaa tuotteistusta. Se on ajan laki. On koulutettava tuottajia jotka tuotteistavat. On saatava tarhamummoja. Monella lapsella on oma mummo kaukana. Vähintäänkin henkisesti Espanjassa. Kun päiväkotiin saadaan mummoja töröttämään kädet selän takana, ongelmat kutistuvat. Ainakin jollain on aikaa ottaa kädestä ja silittää. Tarhamummosta tulee uusi nokia, jos akku kestää.

Mummoja täytyy tuotteistaa ennen kaikkea hidastamaan yhteiskunnan pyörää. Siksi mummoja tarvitaan hampurilaisravintoloiden tiskeille heristämään sormea. Mäkkärimummo saa myös poliisin ja teurastajan oikeudet. Se saa tukistaa nuorta räkävilperiä ja nostaa sen housuja sille tasolle missä ihmiset housuja pitävät.

Mummoja pitää tuotteistaa radiojuontajiksi. Nuoret omaan käkätykseen tukehtuvat juontajat saavat siirtyä työkierrossa ongelmajätelaitokseen vuorotyöhön. Radiossa puhuva mummo saa puhua ja soittaa mitä haluaa, jos soittaa. Mummo ei puhu paskaa. Hän rauhoittaa verenpaineista keski-ikäistä joka sylkee liikennevaloissa tuulilasin sisäpuolen noroille. Tässä on kyse kansanterveydestä!

Tämä maailma ei ole meidän kypsymättömien. Meidän, jotka pilaavat kaiken ahneudellaan ja kiireellään. Tämä maailma on mummojen ja vallankumous on jo alkanut. Buranovon mummot olivat vasta lähtölaukaus. Nyt juodaan kahvit ja rauhotutaan. Se joka rikkoo kahvirauhan, saa mäntysaippuacocktailin molempiin päihin. On mummon vuoro läikyttää.

Maallikkosaarnaaja Maasola