Taloyhtiön kevättalkoot. Siinäpä vasta asia josta tuskastua. Siinä päivä, josta kokea alkukantaista pelkoa ja huonoa omaatuntoa.

Eniten ketuttaa se kun kaikki eivät osallistu. Toiseksi eniten se, että se yksi osallistuu aina ja pilaa mäkätyksellään tunnelman.

Talkoot ovat nimeään suurempi tapahtuma. Siihen tullaan ilman tutkintoja, kädellisenä olentona, jolta vaaditaan tehokasta karkeamotoriikkaa.

Talkoissa erottuvat osaajat. Todelliset sankarit, jotka kannattelevat vaikka koko maata, jos tiukka paikka tulee.

Talkoissa on työlista. Ylimpänä on isot urakat. Ne missä tarvitaan sahaa, vasaraa, kuusiokoloruuveja, gyprockia ja raakalautaa.

Kun miehet kokoontuvat puolikaareen tarvikkeiden ympärille, laskeutuu hetkeksi hiljaisuus. Enemmän kuin materiaaleja, katse mittailee satunnaista otosta suomalaista miesvartaloa.

Isiensä poikia, jotka ovat menettäneet luontaisen osaamisensa suhteessa ”tosta vaan talon rakentamiseen”. Yhdellä on selvästi vaimonsa näppylähanskat, puutarhakäsineet nyt miehiseen rakenteiden luomiseen!

Toisella on niin kallis tekninen puku, että takuulla ei uskalla edes kyykistyä siinä, saati lähestyä teräviä esineitä. Joku pudottelee huonoja vitsejä kuin papanaa. Voiko pikkuruinen nikkarointi pelottaa noin paljon?

Talkoissa miehisyys mitataan. Aamu-usva on haihtumassa, yhteiset haasteet edessä. Ryhmänjohtaja jakaa aseet. Se ainoa joka naurahtelee nykien, naurahtelee hermostuksesta ellei kauhusta.

Tämä on se paikka jossa mitataan osaaminen. Se osaaminen, josta työpaikan palavereissa ei puhuta, mutta joka on kaikkein perustavanlaatuisinta. Jota kaikki arvostavat ehdoitta.

Toisten työpaikoille emme näe, että minkälainen nyhverö tai työn sankari siellä puuhastelee. Mutta taloyhtiön yhteisellä pihalla, kunnian kentällä, kukaan ei pääse pakoon.

Sänkisten uroiden joukosta erottuu talkoissa se todellinen Osaaja. Mies jonka vakaissa liikeissä yhdistyvät fyysinen voima, käsi-silmäkoordinaatio ja kekseliäisyys. Sanoja ei tarvita.

Viimeistään saunassa kulmien alta kimpoilevat mulkaisut sinetöivät syvän kunnioituksen. Jos on itse epävarma löylykauhankin käsittelyn kanssa, niin se on suuren näytöksen jälkeen ymmärrettävää.

Sotien jälkeen rintamamiestalot rojautettiin pystyyn talkoilla. Ei siinä mitään. Se tehdään mikä täytyy. Nyt meillä on valmis maailma ja talkoot ovat erilaisia.

Mies voisi innostua hakkaamaan nauloja paviaanin raivolla nykyisinkin, jos olisi kertakaikkinen pakko. Mutta kun ei ole.

Ehkä talkoohengen herättämiseksi taloyhtiöiden pitäisi kehittää väkisin massiivisia rakennushankkeita (tyyliin; rivitalon laajennus uudella tornimaisella spa-osastolla) tai sitten miehille haastava temppurata, jossa vähintään kiipeilyä ja ampumista.

Nykyisin talkoiden ohjelmassa saattaa olla vaikkapa postilaatikoiden suoristaminen. Sitä varten on haettu K-Raudasta riittävän laadukas vatupassi.

Joku saa viedä kahdeksan risua peräkärryllä jätteenkäsittelylaitoksen jatkojalostukseen. Kuka tekee listaan merkityn kiinteistön maalipinnan silmämääräisen arvioinnin? Hallitus saa keskittyä leikkipaikan (eli keinun) turvallisuussuunnitelman direktiivien mukaiseen laadintaan.

Talkoissa on vaikeinta, niin kuin työpaikallakin, olla tekevinään jotain. Jos ei hössötä, ei ole kunnon talkoolainen. Tekisit sääkin jotain, niin reipastuisit. Vie vaikka tuo lumikola tuolle oravalle.

Se saa roimat empatiapisteet ja hyvän ihmisen maineen, joka nyppii lehdet ruohikosta hammastikulla. Siihen saa menemään paljon aikaa ja se näyttää ahkeralta.

Talkoilla haetaan nykyisin sosiaalista kivaa. Hääräillään lähekkäin toisia ja tutustutaan. Sillä on toki arvoa. Yhteisöllisyys on sitä, että alkaa pitää naapureita ihmisinä.

Tajuaa, että ei ne tauotta yritäkään tehdä toisten elämästä helevettiä, vaan vain joskus vahingossa. Että naapuri on pieni ihminen vaikka siitä lähtee joskus yöllä iso ääni. Sillä on tunteet, halut ja tarpeet.

Nyt on keksitty, että talkoot siirretään nettiin. Moni taloyhtiö saattaa innostua tästä, kun säästäähän siinä talkookaljoissakin ja silti yhteisöllisyys lisääntyy.

Vaan niistä talkoista on entistä helpompi jäädä pois. Eikä siellä näe toisten ihmisten hymyjä saati uusia kampauksia. Jää omakin hymy pulpahtamatta.

Maallikkosaarnaaja Maasola