Väyrynen teki vuoden ympäristöteon. Hän piti vappupuheen yksikseen. Tähän suuntaan pitäisi mennä. Vappupuheiden pitäjiksi valikoituu ihmisiä, joita on raskasta kuunnella jo arkisinkin, saati sitten pyhäpäivänä. Yleensä puhujalava on toista metriä arjen yläpuolella ja ministeri saatetaan sinne imelillä eleillä. Vappupuhujat muistuttivat kohtuullisuudesta. Kun itsellä on kohtuullisen hyvä palkka ja kohtuullisen uusi virka-auto, niin teema tulee mieleen.

Nykyisin vappupuheella on keskittyneitä kuuntelijoita keskimäärin kuusi. Jos jokainen halukas pitäisi vappupuheen yksikseen, siitä tulisi luonteva perinne 2000-luvun Suomessa. Joko pidit vappupuheen? Kyllähän minä sen tuossa halkoja hakatessa rymäytin tulemaan. Laitoin asiat mallilleen.

Kun pitää vappupuheen yksikseen, siinä kohtuus toteutuu. Ei rasita ympäristöä melusaasteella, eikä juoksuta työväenyhdistyksen miehiä turhaan pa-laitteiden perässä. Kohtuutta on myös se, että narsistisia piirteitä omaava poliitikko ei tunge kesken Kevään juhlan esiintymislavalle ja pilaa tunnelmaa.

Olen vihdoin tajunnut, että ihminen on kehollinen olento. Keho kertoo ja opettaa. Siksi juoksen sen touhutipan perässä. Missä se kimmeltää? Missä paneutuminen, paatos ja olennainen? Ketä täällä kuunnellaan, kun ei poliitikkoja ainakaan.

Olen ollut sokea. Kaupungissa, jossa joka puolella on jääkiekkoilijoita. Jos vastaantulija ei ole jääkiekkoilija, se on yleensä valmentaja. Kollega sai haastatella kiekkojoukkueen apuvalmentajaa ja oli silmin nähden liikuttunut. Sellainen kerta-annos harkintaa, viisaita sanoja ja oikeita johtopäätöksiä. Elämästä, perheestä, jääkiekosta ja tavoitteiden saavuttamisesta.

Jääkiekkoilijoilla touhutippa on jokapäiväinen elämän uute. Se tulee esiin ja kertoo valmennusjohdolle ja faneille, että kaikki on pelissä. Se kimmeltää. Valmentajillakin on touhutippa, näkisimme jos joku zoomaisi. Kiima on tulossa vauhdilla työelämävalmennukseen. Tämä käsite, johon kiteytyy elämänhalu ja elämäntunto. Jos elämä ei tunnu elämältä ja kaikki riuhtominen vaivan arvoiselta, niin jossain on vika. Valmentaja voi korjata tilanteen.

Jääkiekkovalmentajista, jotka ovat yleensä entisiä yksinkertaisia jääkiekkoilijoita, on tullut aikamme suurimpia ajattelijoita. Jääkiekkovalmentaja on kansakunnan myyttinen mentori, henkinen takalauta johon nojata. Jääkiekkovalmentaja pukeutuukin parempaan pukuun kuin vasemmistolainen ministeri konsanaan. Hän on tervetullut kaikkialle. Jos valmentaja pörähtää finlandiatalolle, kaikki ponkaavat kakoen pystyyn, emeritusprofessoreita myöten, niin että tekonivelet paukkuu. Nyt ei ole punaista mattoa, mutta tietäjä on hyvä ja puhuu.

Jääkiekkovalmentajia on salaa kaivattu. Miehiä joilla on uudisraivaajan lihaisa hartialinja ja peipposen ääni. Kakkosnelosesta naulapyssytetty leukaperä, josta putoilee lempeästi vain totuuksia. Nämä miehet ovat taistelleet. Johtaneet edestä. Kyyneleet ja verijurmut ovat sekoittuneet pukukopissa sorbetiksi, josta tuli taikajuomaa. Tästä meidät tunnetaan. Halusta menestyä mahdottoman edessä. Vaikeudet ovat vain kasvun paikka.

Tarvitsemme kipeästi puhetta joka puhuttelee. Mertaranta on laitettu kortin taakse. Mutta tervehdin ilolla uusia johtajia, valmentajia. Ne opettavat meitä tavalla jota kuuntelee hievahtamatta. Kiekkostudiossa saattaa olla kerralla kymmenenkin hyvinistuvaa valmentajaa. Miksi meitä hemmotellaan.