Alkuun varoituksen sananen: Tämä juttu ei sovi niille yltiöpositiiveille, joiden mielestä on ihan ok, jos kesällä sataa ja kun lomailee, niin sitä ei edes huomaa.  

Joku väittää, että suomalaiset puhuvat liikaa säästä.

Kesä ei kuivaa sitä minkä kastelee.

Englantilaiset ne vasta sen taidon osaavat. Siellä tosin säästä heitetään keskenään luontevasti kevyttä läppää.

Meillä istua nyhjötetään yksin ja masentuneina tietokoneen äärellä ja tuijotetaan sääpalvelun kartalta mustien pilvien rivistöä, joka päivästä toiseen toistaa vain itseään.

Vanha kansa on väärässä. Kesä ei kuivaa sitä minkä kastelee.

Kukat mätänevät ulkona ruukkuihin, jos niitä ei ole alvariinsa veivaamassa sateelta suojaan. Ja ne penkkiin pistetyt homehtuvat, nuupahtavat niille sijoilleen ja näyttävät yhtä apeilta kuin terassien kiinni olevat aurinkovarjot, jotka eivät aukene koko kesänä.

Sade ei ropise romanttisesti katolle niin että vällyjen alla on kiva lukea kirjaa tai puuhastella jotakin muuta.

Vinttikammarit eivät ole muodissa, katot eristetään äänettömiksi ja sitä paitsi suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloissa, joissa katon paikalla on tömistelevän naapurin lattia.

Ulos ei suljettujen sälekaihtimien raoista edes näe, koska kuka nyt haluaisi ainaista harmautta katsella.

Ulos lähtiessä on rahdattava mukana sateenvarjoa ja ostettava koko ajan uusi, kun se edellinen katoaa jonnekin. Kalliiksi tulee.

Luonto sekoilee, itikat tunkevat iholle eivätkä anna armoa edes loppukesästä.  Olosuhteet ovat olleet verenimijöille niin suotuisat, että nyt niitä on käymässä ihmisen kimppuun jo uusi sukupolvi.

Sateisessa kesässä ei ole mitään hyvää ja tämä lasi on puoliksi tyhjä.

Sateisessa kesässä ei ole mitään hyvää ja tämä lasi on puoliksi tyhjä. Ja jos puoliksi tyhjän lasin laittaa ulos, se alkaa täyttyä sadevedestä. Eikä sellaista kuraa kannata juoda edes aprillipäivänä.

Mutta jos juuri tällä hetkellä on selkeää ja lämmintä, kannattaa uskoa niitä, joiden mielestä sateen jälkeen paistaa aina aurinko.