Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikön opettaja Hanna Vilkalta on vastikään julkaistu kirja seksuaalisesta häirinnästä. Myös hän toteaa määrittelyn vaikeuden.

- Itse lähtisin siitä, että se on toistuvaa, usein tahallista käyttäytymistä, esimerkiksi seksistisiä vitsejä, kehoon liittyviä kommentteja tai seksistisesti värittyneitä viestejä. Jos se on toistuvaa, se alkaa olla häirintää, jos kohde sen sellaiseksi kokee, hän sanoo.

Seksuaalisuus ja seksusaalisesti värittyneet puheet ovat myös kestävä huumorin aihe.

- Koska rajat eivät ole selkeät, niitä on syytä miettiä esimerkiksi työpaikoilla yhdessä. Millaista huumoria sallitaan ja mihin asti voidaan mennä. Silloin on luotu sopimus siitä, että milloin rajat tulevat vastaan, Vilkka sanoo.

Hän katsoo, että häirinnän kokemukseen olisi syytä puuttua heti, ja sanoa asianomaiselle hänen käyttäytyvän sopimattomasti. Moni kuitenkin vaikenee.

- Eritoten miesten oletetaan olevan imarreltuja, että he saavat tällaista huomiota. Naiset taas vaikenevat monasti siksi, koska puuttujaa pidetään helposti pikkumaisena. Häiritseviä puheita tai tekoja ei pitäisi sietää, mutta moni sietää koska ei halua olla se tosikko ja nipottaja yhteisössään.

Seksistisyys ja valta eivät sovi yhteen

Johtavassa asemassa olevien on syytä olla vielä muitakin tarkempia puheissaan, sillä heillä on valtaa muitten yli. Toisaalta heidän puheitaan myös ruoditaan julkisuudessa. Keskon johtaja Matti Halmesmäen "kokovartaloministeri" -kommentti herätti paheksuntaa keväällä, ja Audin myyntijohtaja Esko Kiesi irtisanoutui naispuheistaan nousseen julkisuuden vuoksi. Tuoreessa muistissa on myös Ilkka Kanervan ministeripaikalta lähtöön liittynyt kohina.

- MIelestäni hyvätapainen ihminen ei vain puhu sillä tavalla, että se on seksististä. Jos on tietyssä asemassa tai edustaa jotakin organisaatiota, niin ei siihen kuulu seksistinen kielenkäyttö, sanoo Vilkka.

Vilkan mukaan jopa konservatiivuuteen saakka hyvät tavat kuuluvat korkeassa asemassa olevien ihmisten julkiseen käyntikorttiin.

- Julkisuuteen viimeaikoina nousseet tapaukset ovat enemmänkin huonoa tilannetajua tai huonotapaisuutta. Jos ei ole tapoja, ei tajua koska on sopivaa puhua mitenkin. Silloin tulee lipsauksia.

Pikkutuhmilla puheilla on paikkansa

Pikkutuhmat jutut ovat kautta aikain liittyneet esimerkiksi työpaikkojen pikkujouluihin tai pieniin kuppikuntiin työyhteisössä.

- Ne ovat rajattuja paikkoja. Ei meillä kukaan voi kadulla mennä ottamaan pyllystä kiinni ja sanoa, että hei, mitä sulle kuuluu tänään, Vilkka linjaa.

Yleensä suomalaisessa kulttuurissa seksistisiin juttuihin liittyykin vahva ennakkotunnustelu siitä ketä ja millä mielellä on paikalla.

Keskustelua edelleen liian vähän

Vilkka näkee seksuaalisen häirinnän keskeisen ongelman siinä, ettei siitä puhuta riittävästi.

- Asiasta pitäisi puhua enemmän myös julkisuudessa, jotta löydettäisiin jonkilainen yhteinen käsitys seksuaalisesta häirinnästä ja millaista häiritsevää käytöstä suomalaisessa kulttuurissa sallitaan. Sitä on paljon ja siitä vaietaan liikaa.

Keskustelua pitäisi myös käydä laajasti eri näkökulmista.