Sierra Leone ei suomalaisten korvissa kuulosta ensi kuulemalta kovin tutulta maalta. Pieni länsiafrikkalainen maa kävi sisällissotaa yli kymmenen vuotta, ja vaikka sodan päättymisestä on jo toiset kymmenen vuotta, eivät jäljet ole vielä mihinkään kadonneet. Maan infrastruktuuri on onnettomassa kunnossa, isoja kaupunkeja lukuunottamatta kaikki on retuperällä, kertoo maata kiertänyt toimittaja Juha Blomberg.

Sierra Leonessa Nenäpäivän keräystuotoilla autetaan maan entisiä lapsisotilaita.

Kädettömiä ihmisiä kaduilla

Sierra Leonessa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät edelleen sodasta.

- Olen nähnyt mm. ihmisiä, joilta on katkaistu molemmat kädet. Näin estettiin ihmisiä äänestämästä - kun ei ole käsiä, ei voi äänestää, Juha Blomberg kertoo karmaisevasta katunäkymästä.

- Näitä kädettömiä kansalaisia on kymmeniä tuhansia, Blomberg jatkaa.

Sodan jäljistä yritetään kuitenkin päästä eroon kaikin voimin. Yrittäminen onkin päivän sana.

- Kaikki - pienistä lapsista vanhuksiin - myyvät jotain. En tiedä kuka aina ostaa, mutta kauppa se on, mikä kannattaa, kuvailee Blomberg näkemäänsä.

Hän kertoo esimerkin vuoristotiellä tapaamistaan pikkupojista, jotka virittivät narun tien yli ja vaativat avaamisesta tietullia. Parillakymmenellä leonella pääsi matkaa jatkamaan.

MIhin avustusraha käytetään?

Sierra Leonen tila on kehno, joten pienilläkin avustussummilla voi saada isoa apua.

- Jokainen kerätty euro on tärkeä, ja pienistä summista kasvaa isoja summia, kannustaa Juha Blomberg auttajia.

Esimerkiksi kenkien omistaminen ei ole Sierra Leonessa mitenkään tavallista. Maassa näkee kaikkialla koululaisia, jotka kulkevat paljain jaloin tai rikkinäisissä rantasandaaleissa kilometrien mittaiset koulumatkat.

Koulunkäynnin merkitys puolestaan on erittäin tärkeää, sillä se on useimmiten avain parempaan tulevaisuuteen.

- Maan lukutaitoprosentti on kolmekymmentä ja naisista vain joka viides osaa lukea. Jokainen voi kuvitella, mitä siitä seuraa, jos ei osaa lukea, laskea tai kirjoittaa, sanoo Juha Blomberg.

Köyhyyden kohtaaminen on ristiriitaista

Toimittaja Juha Blomberg kertoo matkallaan Sierra Leonessa saaneensa kiitettävän hyvää kohtelua.

- Sanoisin, että kohtelu on ollut kunniavieraan luokkaa. Minkäänlaista epäilevää katsetta tai aggressiivisuutta en kohdannut. Ja lapset olivat erittäin kiinnostuneita valkoisesta miehestä, joka kaukaa Suomesta on tullut katsomaan heidän elämäänsä, kertoo Blomberg.

Köyhyyden kohtaaminen kuitenkin mietityttää.

- Onko köyhyys niin vaikea, ettei siitä koskaan päästään eroon, kysyy Blomberg.

Hänen mukaansa Sierra Leonen kaltaisissa köyhissä maissa täytyy tapahtua paljon, että ihmiset pääsevät köyhyydestä eroon.

- Köyhyys on täällä ihan toisen luokan köyhyyttä kuin meillä Suomessa, jossa jokainen ihminen saa perustoimeentulon ja asunnon. Ihmiset elävät alle 30 dollarilla yhden kuukauden. Ja se on keskiarvo, köyhimmillä ei ole sitäkään, pohtii Juha Blomberg.

Sierra Leonessa rikkaat ovat todella rikkaita maan luonnonrikkauksien, muun muassa timanttien ja kullan vuoksi. Köyhät puolestaan ovat niin köyhiä, ettei sitä voi kuvitella, ellei ole itse nähnyt, toteaa Juha Blomberg.

- Minulla ei ole mitään avainta köyhyyden parantamiseen, ja elintason konkreettiseen muuttamiseen. Pelkästään kehitysavulla heitä ei nosteta meidän mittapuumme mukaiselle tasolle.

- Ihmisten itse on tehtävä työ, me vain vähän jeesataan ja annetaan avaimet, että he pääsevät elämässä eteenpäin, tiivistää Juha Blomberg avustustyön ytimen.