• 

• 

• 

• 

Sinitaivaan nousu tanssitaivaalle on ollut nopea. Tanssikansan mielestä Sinitaivas alkaa suosiossa jo mennä pitkää uraa tehneen Finlandersin ohitse. Bändin vahvuuksiin kuuluu monipuolisuus, tanssillisuuteen ja sen genreen perehtyminen tietoisesti.

Yhtye syntyi, kun rumpali Juha-Matti Ahola mietti armeijan jälkeen jatkoa elämälleen. Hän soitti mm. Nalle Lehtosen, Petri Hannosen ja Jukka Lehtimäen kanssa Rainer Frimanin taustalla. Nalle heitti idean, että bändin tulisi kokeilla onneaan Vuoden Viihdyttäjä –kilpailussa. Idea hyväksyttiin, Juha-Matti ryhtyi laulavaksi rumpaliksi, bändiin saatiin lisämiehitykseksi Timo Salmi ja Tapani Salonen. Bändi sai nimekseen Sinitaivas, meni kilpailuun, tuli, näki ja voitti.

Keikkailu on kovaa työtä

Kova keikkatahti ei juuri jätä vapaa-aikaa.

- Ei sitä käytännössä ole ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa keikkaputken jälkeen saattaa olla neljä päivää, jolloin ei ole keikkaa, joista ehkä kolmantena voi jo yrittää palata normaaliin päivärytmiin. Eivätkä keikattomat päivätkään ole täysin työstä vapaita. Silloin tehdään uusia sovituksia ja treenataan biisejä kukin tahoillamme, kertoo rumpali Juha-Matti Ahola.

Sinitaivas kulkee joko omalla keikkabussilla tai omilla autoilla.

- Lähikeikat hoidan omalla autolla, mutta pitemmät keikkamatkat ja –putket menen linja-auton kyydissä, sanoo Juha-Matti.

Linja-autossa räplätään kännyköitä, pelataan pleikkaria, pidetään stemmatreenejä ja levätään. Kuskina toimii yleensä Jukka, mutta myös Timon voi bongata ratin takaa.

Ihmissuhteista ja tulevaisuudesta

Mutta näkevätkö jäsenet toisiaan keikkojen ulkopuolella?

- Ei oikeastaan. Jokainen voi kuvitella, kun ensin viettää kolme päivää muiden kanssa samassa bussissa, vaikka jokaisella ne omat loossit onkin, istuu ja syö samassa pöydässä ja vetää keikan samojen naamojen kanssa, niin ei sitä tule enää keikkojen ulkopuolella nähtyä, Juha-Matti valaisee.

Muusikon elämällä on myös kääntöpuolensa. Sinitaivaan ollessa vielä nuori bändi, sen täytyy tehdä enemmän töitä nimen ja elannon saamiseksi. Ihmissuhteet kärsivät, kun ei keikoiltaan ehdi tavata kavereita.

- Minullakaan ei käytännössä ole enää vanhoja ”normielämän” kavereita, heille ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Kaveripiiri koostuu nykyään lähinnä musiikkipuolen kavereista, ja perhettä ei voi edes kuvitella perustavansa tähän rakoon, kertoi Juha-Matti.

Tulevaisuudelta bändi odottaa jatkuvuutta, tasaisuutta ja pitkäikäisyyttä.