Voiko sodassa olla hyviä hetkiä?

- Talvisota oli lyhyt ja asemasodan aika oli lyhyt. Ainaiset lentopommituksert pitivät valppaina. Porukka koostui nuorista miehistä. Sitä ei silloin ilmeisesti pysty ajattelemaan syvällisesti. Elettiin päivä kerrallaan, Ilmo Björkman muisteli 80-luvun lopulla.

Pelkokin alkoi tulla tutuksi.

- Ehkä siinä turtui pelkoon. Silloin eivät vielä tulleet jatkosodan painajaiset. Jatkosodan pitkien sotavuosien aikana minulla oli painajaisia ja ne olivat lujia. Niitä kesti vuosikausia.

Björkman sanoo, että moni sai sodassa henkisiä vammoja.

- Asiasta on vaiettu. Ehkä on ajateltu, että on heikko, jos ei niitä kestä.

- On rasittavaa, kun on aina häviön puolella. Muistan, että vaimo joutui monta kertaa herättäämään: 'Missä sinä taas olet?' Seuraava päivä oli raskas, se kävi voimille. Nyt olen painajaisista päässyt.

Ilmo Björkman työskenteli sodan jälkeen vuosikymmenen Koillis-Lapin Sähkö Oy:ssa ja kävi lukemassa jokaisen sähköistetyn talon mittarin. Hän saattoi seurata esimerkiksi Sallan jälleenrakentamista läheltä.

- Kesällä kiersin taloissa siihen saakka, kun niissä oltiin hereillä. Minua ilahdutti se into, jolla uusia taloja tehtiin synkkäänkin korpeen. Se oli sanoinkuvaamatonta. Ei siinä monta tuntia uhrattu nukkumiseen. Usko nousuun oli suuri.

Ilma Björkman antoi haastattelun 80- ja 90-luvun taitteen laman aikaan. Björkman epäili, ettei uusi sukupolvi löydä laman keskellä samanlaista intoa.

- Sen täytyy nousta syvältä sisältä. Näkemyksen täytyy olla sellainen, että vain omin voimin noustaan. Kirjoitetut lait ja avustukset eivät ole tärkeitä, vaan se into, joka ihmisissä on.