On ruoka-aika Tampereen keskustassa. Puolitoistavuotias Elsa Halonen ottaa innoissaan vastaan ruoka-annoksensa. Neiti nappaa lautasella olevaa makaronia, jauhelihaa, banaania ja luumua tottuneesti suuhunsa sormillaan, vaikka haarukkakin olisi tarjolla. Liekö tottumuksesta, sillä tyttö aloitti aikoinaan kiinteän ruoan syömisen sormiruokailun avulla.

Elsan äiti Laura Poutanen törmäsi vaihtoehtoiseen ruokailumuotoon netin keskustelupalstoilla tytön ollessa parin kuukauden ikäinen. Sormiruokailu kuulosti hänestä heti järkevältä ajatukselta, sillä siinä lapsi saa nauttia ruokailusta oman tekemisen kautta.

- Aluksihan se meni vähän leikiksi, mutta ruokailu ruokailulta Elsa keskittyi enemmän itse syömiseen, Poutanen kertoilee.

Aluksi tarvitaan rutkasti kärsivällisyttä

Alkuvaiheessa sormiruokailussa syntyy paljon sotkua. Laura Poutasen mukaan silloin voi lohduttautua kuitenkin sillä, että sotkemisen määrä vähenee syömistaitojen kehittyessä.

Hän kertoo kärsivällisyyttä vaadittavan myös erityisesti siinä, että antaa lapsen itse kaikessa rauhassa opetella syömään omilla käsillään.

- On niin suuri houkutus estää lapsen sotkeminen ja auttaa häntä syömään. Siinä tilanteessa kannattaa kuitenkin antaa itselleen lupa olla puuttumatta. Kyllä lapsi oppii kun saa itse tutustua ruokaan.

Olennaista sormiruokailussa on, että lapsi istuu pystyasennossa ja että hänen suuhunsa ei laiteta ruokaa vaan hän saa itse päättää mitä syö, minkä verran ja kuinka nopeasti.

Sormiruokailu askarruttaa internetissä

Keskustelupalstoilta löytyy aiheesta mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Sormiruokailun kyseenalaistajat pohtivat paitsi turvallisuuskysymyksiä, myös sitä onko sormiruokailu sittenkin vain äitien laiskuutta.

Laura Poutanen myöntää nauraen sen ehkä olevankin laiskuutta.

- Näkisin sen kuitenkin terveenä laiskuutena. Miksi tekisin soseita kun se ei kerran ole välttämätöntä tai miksi syöttäisin lasta kun hän aivan hyvin voi syödä itse samalla kun me aikuiset syömme.

Netissä äidit murehtivat sitä, tuleeko lapsi tarpeeksi kylläiseksi sormiruokaillen. Laura Poutanen vakuuttaa että kyllä tulee, mikäli sormiruokailun opettelu aloitetaan kyllin aikaisin. Eli silloin kun tärkein ravinnonlähde lapselle on vielä maito.Tällöin lapsi saa pikkuhiljaa opetella syömään kiinteää ruokaa.

Laura Poutanen on saanut neuvolastaan vain positiivista palautetta Elsan sormiruokailusta. Hän kuitenkin toteaa muiden sormiruokailuperheiden kertoneen, että hyvin harvoissa neuvoloissa on kuultu edes koko termiä. Suhtautuminen saattaakin olla hyvin epäileväistä juuri tietämättömyyden takia.

"Onko se edes turvallista?"

Tukehtumisvaara ei sormiruokailussa ole sen suurempi kuin esimerkiksi lusikalla syöttäen. Laura Poutanen arvelee vanhempien juuri tukehtumisen pelossa antavan lapselle liian pieniä paloja syötäväkseen.

- Vauva ottaa ruuasta kiinni nyrkillä, joten palojen on hyvä olla tarpeeksi suuria. Pikkuhiljaa syömistaitojen kehittyessä paloja voi sitten pienentää.

Laura Poutasen mielestä sormiruokailusta saattaisi olla apua niille perheille, joissa on ongelmana lapsen syömättömyys.

- Kun lapsi ei syö, vallitsee ruokailutilanteissa painostava tunnelma. Vanhempi stressaa kun lapsi ei syö tarpeeksi ja lapsi stressaa kun vanhempi stressaa. Monesti lapselle maistuu paremmin sormiruoka kuin soseet ja lapsen mielestä on mukavampi syödä itse. Sormiruokailu on tällöin aloitettava kärsivällisesti, sillä lapsi ei tiedä että itsensä saa kylläiseksi muullakin kuin soseilla, Poutanen ohjeistaa

Unohtakaa syöttäminen - nauttikaa yhdessäolosta

Laura Poutanen iloitsee, että sormiruokailun myötä perheessä on vältytty kokonaan perinteisiltä ruokapöytätaisteluilta. Yhtenä lapsentahtisen sormiruokailun pääajatuksista onkin, että lapsi ruokailee rauhassa samaan aikaan muun perheen kanssa.

- Ruokailuun voi suhtautua positiivisesti rentona, perheen yhteisenä seurusteluhetkenä. Sormiruokailun myötä perheessämme on herännyt aivan uudenlainen into syödä yhdessä lapsen kanssa ja katoa miten hän tutustuu uusiin makuihin!