Mansikkakilon hinta puhuttaa kylillä ja kaduilla heinäkuun päätteeksi; hintoja ja laatuja vertaillaan ja reseptejä vaihdetaan. Pakastimet hurisevat joka puolilla maata, kun sadekesän satoa hamstrataan talteen.

- Meillä ei mansikkaa pakasteta kokonaisena enää juurikaan. Vain kakkujen koristeluun varataan jokunen rasia kokonaista mansikkaa, muutoin pakkaseen menee vain kehittelemääni sosehilloa, kertoo Liperin Roukalahdella marja-aarteitaan hoiteleva Eija Tolvanen.

Eija on pyöritellyt marjoja reilut 20 vuotta, ja kokemusta alkaa olla monesta lajista. Tällä hetkellä tilalla kasvaa mansikan lisäksi pensasmustikkaa, herukoita, tyrniä, vadelmaa, karhunvatukkaa ja saskatoonia.

- Nämä marjat ovat minulle sellainen harraste, joka meinaa lähteä vähän käsistä. Kun pääleipä tulee tilan ulkopuolisista töistä, menee lomat näiden marjojen kanssa myltätessä vähän liiankin tarkkaan, Eija Tolvanen naurahtaa.

- Karhunvatukkaa kokeillaan nyt ja sen suhteen näyttää hyvältä. Myös saskatoon tarvitsee vielä aikaa ja totuttelua, sen makua ei vielä oikein ole löydetty. Saskatoonhan on hyvin mieto, vähähappoinen marja, erittäin kuitupitoinen ja sisältää paljon flavonoideja. Saskatoonissa on sellainen hieman pähkinäinen jälkimaku, ja kun sen makuun tottuu, huomaa kuinka hieno marja se oikein onkaan, Tolvenen esittelee.

Testiryhmät kiittävät

Eijan kehittelemä mansikkasosehillo on ollut koemyynnissä tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Roukalahden Kesäteatterin näytösten väliajoilla hilloa on testaillut useampikin herkkusuu, ja kehuja on sadellut.

- Kyllä minulla on haaveena päästä jatkojalostamaan näitä tilan marjoja, ja saada aikaavievästä harrasteesta vähän tulojakin. Olisihan se mukavaa, jos näitä keitoksiani löytyisi muutaman vuoden kuluttua kaupan hyllyiltä asti, Eija pohtii.

Eijan mansikkahillo valmistuu soseutetuista mansikoista, eli se on tasaista ja kätevää levittää vaikka kakun väliin tai pannarille. Hilloon ei tule lainkaan vettä, joten marjapitoisuus on korkea, yli 70 prosentin luokkaa. Edes sadekesä ei haittaa sosehillon teossa, pieni vetisyys marjoissa ei vaikuta sosehillon makuun tai laatuun. Sosehillo ei myöskään vie pakkasesta niin paljoa tilaa, kuin kokonaisena tai lohkoina pakastetut marjat.

- Soseesta hilloa keittäessä keittoaika on pieni, joten maku ja väri säilyvät hyvin raikkaina. Hillo säilyy myös purkissa mainiosti, viileässä on päässyt syntymään jopa vuosikertaa jokusen purkin verran, Eija kertoo kokemuksistaan.

Vuosien aikana Eija kertoo kokeilleensa monenlaisia versioita, valmistustapoja ja seoksia. Perheen lapset ovat toimineet lahjomattomina makutuomareina. Äidin pakasteesta opiskelupaikkakunnille on otettu mukaan sosehilloa, joka on käteva sulattaa mikrossa sulatusteholla, ja sekoitella vaikkapa rahkaan tai puurosilmäksi.

- Kokonaisena pakastetusta mansikastakin sosehillo sulatettuna tietysti syntyy, mutta suosittelen mielummin pakastamaan mansikat soseena. Tilaa menee vähemmän ja raikkaus ja väri säilyvät paremmin, Eija Tolvanen vinkkaa.