Lukuisissa syrjäytymistä ehkäisevissä hankkeissa on havaittu, että heikoilla olevien henkilöiden elämässä täyttyvät tietyt tunnusmerkit: katkenneet opinnot, työttömyys, ongelmat parisuhteessa, yksinäisyys, päihteet, väkivalta, yleisen arjenhallinnan heikkous. Nämä ovat kuitenkin usein seurauksia varsinaisesta syystä: ongelmista vuorovaikutuksessa.

Hyvinkääläinen isä kysyy: ”Miettikää mitä murrosikäinen nuori haluaa kaikkein eniten? Hän haluaa menestyä kaveriyhteisössä ja etenkin vastakkaisen sukupuolen silmissä, ja näitä taitoja ei suomalaisjöröillä liiemmälti ole.”

Neuropsykiatrinen valmentaja Toni Lillman kertoo myös vuorovaikutustaitojen merkityksestä. Hän työskenteli eteläsavolaisten 18–30-vuotiaiden miesten parissa EVVK (Ehkä voisi vähän kiinnostaa) –hankkeessa, jossa tarjottiin keskusteluapua sosiaalitoimen osoittamille syrjäytymisvaarassa oleville miehille.

- Sosiaalisissa taidoissa on puutteita, etenkin ryhmätilanteessa. Siitä tulee sitten vaikeuksia, kun on vaikea sopeutua, saada ystäviä ja katkaista sellaista ehkä vuosiakin jatkunutta epäonnistumisen kierrettä.

Terveystieteen dosentti Matti Rimpelä tarttui ongelmaan A-Studion haastattelussa toteamalla puolivakavissaan, että kouluissa tulisi opettaa mieluummin ”pakkososiaalisuutta kuin pakkoruotsia”. Avaus sai kommentoijilta kannatusta, mutta myös pohtimaan, mitä sosiaalisuus oikeastaan on ja tuleeko se ymmärtää kaikkien kohdalla samalla tavalla. Ongelmia aiheutuu myös siitä, miten koko syrjäytymiskeskustelua käydään. 

- Haavoittavat kokemukset ja asiantuntijapuheen negatiivinen sävy yhdessä vaikuttavat siten, että nuoren miehen on vaikea korjata tilannettaan, nuorten miesten kokemuksia elämänhallintansa ongelmissa kartoittanut Birgitta Huisman-Laine toteaa.

Miehet naisten maailmassa

Esimerkiksi Vain kuolleen ruumiini yli kysyy, että ”onko kaikkien ihmisten pakko olla iloisia, sosiaalisia ja meneviä?” Joidenkin mielestä ei ole sattumaa, että syrjäytyneitä on nimenomaan miehissä – Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportin mukaan vuonna 2010 kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä oli miehiä – vaan se on tulosta vain yhdenlaisen sosiaalisuuden vaalimisesta.

Isänä 18-vuotta sanoo: ”Pojat kapinoivat tätä Suomen naisistumista vastaan näillä teoilla ja syrjäytymällä, tulemalla syrjäytetyiksi. Olin itse pitkään miesopena, ja sen näki. Perheet eroaa, poikia kasvattaa äiti. Kouluissa joka asteella on opettajakunta pääosin naisia. Sosiaalitoimistoissa on vain näperteleviä, hymiseviä ja voivottelevia naisia. Reilu kontakti pojan ja miehen välille jää tärkeässä kasvuvaiheessa puuttumaan.” Ollaansittensyrjäytynyt jatkaa: ”Suomalainen on erakkoluonne ollut vuosituhansia, ja miehestä ei saa naista pakottamalla. Sosiaalisuus, verkostoituminen, "asioista puhuminen ja keskustelu" kun on pääasiassa naisten juttu. Odotettavissa pakkososiaalisuudesta on viime kädessä lisää ääri-ilmiöitä ja koulusta eroamisia. Jo nyt pakkososiaalisuutta on ympätty sinne kuin salaa takaovesta, koska opetussuunnitelmista suurin osa on naispuolisia kuten on opettajiakin.”

Joidenkin kommentoijien mielestä sosiaalisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla välittämistä ja keskustelua kummempaa, vaan perusinhimillistä toimintaa.

”Ei pakkososiaalisuus ole sen kummempaa kuin että kotona jutellaan asioista, ikävistä ja mukavista, päivän polttavaista kysymyksistä ja niistä/näistä. Surraan ja iloitaan yhdessä, myötäeletään, vaaditaan kohteliaisuutta, toisten huomioimista ja kunnioittamista”, nimimerkki äiskä toteaa.

Kommentoijat esittävät ratkaisuja

Suoran linjan Facebook-sivulla keskustelijat Veera Valta, Elli Rantala, Viljo Mannerjoki, Pentti Saarela ja Riikka Koskinen listaavat käytännön toimia, jotka voisivat sekä auttaa että ehkäistä syrjäytymisen ongelmaa. Niitä ovat muun muassa apu lapsiperheille, lastenkasvatuskurssien järjestäminen, opettajien, erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien lisääminen, resurssien lisääminen sosiaalityöhön sekä kunnollinen oppilaanohjaus. Lisäksi halutaan nuorisoseurat, -tilat ja kyläkoulut takaisin, tekemistä ja töitä ihmisille, lisää taideaineiden opetusta ja lisää harrastuksia, jotka eivät perustu kilpailemiseen.

Lisäksi Veera Valta ehdottaa keinoa, joka onnistunee jokaiselta eikä maksa mitään: ”Keskusteleminen, kuunteleminen, huomioiminen ihan jokaisen meistä taholta.”

Olemme tekemässä aiheesta juttua Suoran linjan televisiolähetykseen. Voit edelleen osallistua keskusteluun esimerkiksi alla olevan linkin kautta.