Eduskunta ei myöskään voisi ongelmitta säätää lakia, joka tekisi korkeimmasta oikeudesta toimivaltaisen tutkimaan sotasyyllisyysoikeuden lainmukaisuuden.

Selvityksessä painotetaan, että sotasyyllisinä tuomittujen myöhemmät vaiheet ja heidän nauttimansa yleinen arvostus osoittavat, että he ja heidän omaisensa ovat jo saaneet varsin paljon hyvitystä.

- Vain menetetty kunnia voidaan palauttaa, eivätkä sotasyyllisinä tuomitut ole menettäneet kunniaansa, selvityksessä sanotaan.

Anteeksipyynnön sijasta esimerkiksi pääministeri tai presidentti voisi antaa lausunnon, jossa sotasyyllisyysoikeudenkäynti todettaisiin oikeusvaltion periaatteiden vastaiseksi.

Kahdeksan tuomittua miestä

Suomessa käytiin jatkosodan jälkeen vuosina 1945 - 46 sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa tuomittiin kahdeksan sodanaikaiseen johtoon kuulunutta miestä vankeuteen. Tuomittujen joukossa olivat presidentti Risto Ryti ja entiset pääministerit J.W. Rangell ja Edwin Linkomies.

Selvityksen tehneiden oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin ja oikeustieteen lisensiaatti Stiina Löytömäen mukaan oikeudenkäynti oli poliittisluonteinen ja rikkoi useita oikeusvaltion periaatteita. Laki sotasyyllisten rankaisemisesta rikkoi lainsäädännön taannehtivuuskieltoa ja satunnaisten tuomioistuinten kieltoa. Syytetyt valittiin yhdenvertaisuusperiaatetta loukaten ja heidän mahdollisuuttaan puolustautua rajoitettiin. Tuomioistuimeen kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus ja osa sen tuomareista oli jäävejä.

Toisaalta selvitys painottaa, että Suomi sai järjestää oikeudenkäynnin itse ja oman oikeusjärjestelmänsä mukaan. Näin Suomessa vältettiin kuolemantuomiot ja sotilasjohtoon kohdistuneet oikeudenkäynnit.

- Kun otetaan huomioon, että Suomi tosiasiassa oli Saksan liittolainen ja toisen maailmansodan häviäjävaltio, on vaikea kuvitella, että sodanaikainen johto olisi kokonaan välttynyt sanktioilta. Vaikka tuomiot olivat ankaria, ne eivät olleet sellaisia suhteessa muissa sodan hävinneissä valtioissa sodan jälkeen langetettuihin rangaistuksiin, tutkijat toteavat.

Tutkijoiden mukaan jatkosota eli Suomen hyökkäys Neuvostoliittoon oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Yksilöiden vastuu hyökkäyssodasta tuli kuitenkin voimaan kansainvälisessä oikeudessa vasta myöhemmin.