Makeisnautiskelijoiden aatelia ovat tumman suklaan harrastajat. Esimerkiksi Helsingissä Suklaayhdistyksen aktiivit kokoontuvat säännöllisesti maistelemaan ja arvioimaan erilaisia laatusuklaita. Arviot ja arvosanat julkaistaan yhdistyksen nettisivuilla.

Helsinkiin on noussut myös useita suklaaseen erikoistuneita liikkeitä, joissa pidetään viininmaistelun tapaisia suklaamaisteluja. Niiden suosio on kasvanut etenkin naisten polttariporukoiden keskuudessa. Halutessaan suklaa-tastingiin voi ottaa mukaan myös viinit: tumman suklaan kanssa punaviiniä, maito- ja valkosuklaan kanssa valkoviiniä tai kuohuviiniä.

Suklaaharrastajien parissa hallituksen kaavailema makeisvero ei saa ymmärrystä, sillä tumma suklaa sisältää niin vähän sokeria, ettei sitä suklaapuristien mielestä voi edes pitää karkkina, vaan lähinnä terveellisenä nautintoaineena. Suklaapatukoiden ruskeaa tahnaa taas suklaahifistit eivät pidä suklaana lainkaan.

Vuosikerrat maistuvat erilaisilta

Harjaantunut suklaan rakastaja tunnistaa jopa missä päin maailmaa kaakaopavut on kasvatettu ja milloin. Maaperä ja muut tekijät antavat vaikkapa Ugandassa, Ecuadorissa ja Madagascarissa kasvaneille pavuille toisistaan poikkeavan aromin.

- Tämä vuosikertajuttu on aika uusi asia. Ennen tehtiin enemmän eroa eri kaakaopapulajikkeiden välille. Nyt on menty pidemmälle ja tärkeää on myös, miltä alueelta pavut tulevat ja tunnustettu se fakta, että ihan niin kuin viineissä, niin eri vuosikerrat maistuvat erilaisilta, kertoo suklaa-aktivistiksi itsensä kuvaileva Milla Rosenholm.

Viini on hyvä vertailukohta muutenkin. Viinien suosion kasvu ei Suomessa ole korvannut kirkkaita, vaan miedot tulivat perinteisten juomasuosikkien rinnalle. Samoin suosiotaan kasvattanut, Euroopassa suosittu tumma suklaa on tullut kotimaisiin ostoskoreihin muun makean lisäksi.

Ranskassa ja Belgiassa suklaalla on kuitenkin ollut perinteisesti aivan toisenlainen asema. Siellä suklaaintoilijalle pelkkä tarjonnan runsaus saattaa saada onnenkyyneleet valumaan.

- Siellä tulee ihan hulluksi. Hyllymetreittäin suklaata, ja kaikkea sitä haluaisi maistaa. Saattaa käydä niin, että menee satoja euroja ja kaupasta tulee aika ison paperikassin kanssa ulos, Rosenholm muistelee viime vuoden Pariisin-matkaa.

Belgialaista suklaata maahantuovan KC Suklaan toimitusjohtaja Sari Louhimo nimeää omaksi suosikikseen 80-prosenttisen ugandalaisen suklaan. Suklaabistro Chjokon praliinit itse valmistavan Mika Gröndahlin suosikki vaihtuu tilanteen mukaan. Hän kuitenkin rohkaisee kuluttajaa luottamaan omiin aisteihinsa - hyvä suklaa kuulemma sulaa suuhun, huono taas tuntuu siltä kuin kitalaessa olisi kynttilä.