Sukupuolivähemmistöt ovat monelle yhä tuntemattomia eikä vähemmistöistä paljon puhuta. Tämä aiheuttaa ongelmia etenkin omaa identiteettiään hakeville lapsille ja nuorille.

- Omalle kokemukselle ei ole sanoja. Tosi pitkään nuoresta tuntuu siltä, että itsessä on jotain väärin tai että ei osaa, kertoo nuorten kokemuksista Visio 2020 -ohjelman kokoamisessa mukana ollut Aukust Yrtti.

Tiedon puute aiheuttaa ongelmia myös muussa sukupuolivähemmistönuorten elämässä. Lähipiirin on vaikea ymmärtää nuoria, eikä apua saa edes terveydenhuollon puolelta.

- Vaikka ympäristö haluaisi suhtautua hyvin, ihmisillä ei ole tietoa siitä, mitä nuori tarvitsee tai mitä hän kokee, joten nuori käytännössä kokee tulevansa torjutuksi.

Lähipiirikin tarvitsee tukea

Aukust Yrtin mukaan nuoret joutuvat usein tukemaan omia vanhempiaan ja lähipiiriään, kun he itse tarvitsisivat tukea. Siksi sukupuolivähemmistönuoret toivovatkin tukea lähipiirilleen.

Oikeus mielenterveyspalveluihin ja asiantuntevaan tukeen ovat Yrtin mukaan myös tarpeen.

- Kokemukseni on se, että asenne on useimmiten kohdallaan. Terveydenhuoltoalan työntekijät kuitenkin sanovat ihan suoraan, etteivät he tiedä asiasta mitään. Nuori joutuu usein etsimään tietoa ja kouluttamaan itse ne työntekijät, jotka voisivat tukea häntä.

Ympäristön suhtautuminen tärkeää

Kaikista oikeuksista tärkeimmäksi nousee oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Aukust Yrtti toivoo, että tiedon lisääntyessä yhä useammat vanhemmat voivat taata tämän sukupuoltaan pohtivalle lapselleen.

- Yksi viidestä sukupuoliristiriitaa lapsena kokevasta ihmisestä päätyy määrittelemään itsensä aikuisena transsukupuoliseksi ja haluaa sukupuolenkorjaushoitoja. Kasvuympäristön tulisi olla sellainen, että nuori tietää, että riippumatta siitä, mihin lopputulokseen hän tulee, häntä tuetaan ja rakastetaan omana itsenään