Nuorisolla ei oikein ole tekemistä Haapavedellä, tuumivat 17-vuotiaat Sami Harmaala ja Juho Nummela. Heidän ikäluokkansa viettää vapaa-aikansa enimmäkseen huoltoaseman kulmilla.

Etenkin Juho olisi turhautunut, ellei olisi muutamaa kaveria koulussa, sekä Harmaalan Samia ja Kääriäisen Joosea, joiden kanssa hän muodosti Justimusfilmsin.

Justimusfilms on lyhytelokuva-, sketsi- ja parodinen rap-musiikkiryhmä, joka syntyi vapaa-ajassa olleeseen tyhjiöön kiinnostuksesta ja itseilmaisun tarpeesta.

- Me aloitettiin ihan satasen videokameralla ja Windowsin Moviemaker-ohjelmalla. Olemme edistyneet sen verran, että nyt on ulkoinen äänikortti, järjestelmäkamera ja kunnon mikrofoni, Sami kertoo.

Sami on säveltäjä ja jälkituottaja, nuorukaiset yhdessä käsikirjoittavat ja astuvat vuorotellen kuvaan ja kuvan taakse tuotantovaiheessa.

Videot julkaistiin heti kaikkien nähtäville

Pari vuotta sitten alkaneen harrastuksen hedelmät ladattiin Youtube-sivustolle kaikkien netinkäyttäjien nähtäville. Nuoret myöntävät, että ensimmäiset tekeleet olivat vaatimattomia, mutta kehitystä on tapahtunut selvästi.

Kehitys näkyy katsojaluvuissakin. Viime kesänä julkaistusta Lanit-musiikkivideosta tuli täysosuma, joka on kerännyt ällistyttävät puolitoista miljoonaa katselukertaa. Sen jälkeen Justimusfilmsin maine levisi kuin Jokisen eväät.

Suosion salaisuus on juuri LAN eli lähiverkkopelaaminen. Tietokonesukupolven joukossa ilmiö herättää monenlaisia tunteita, ja kun aihetta käsitellään humoristisesti, se uppoaa nuoreen katsojakuntaan. Lisäksi rap-musiikki on helposti lähestyttävää, Joose arvioi.

Lanit avasi portit poikien muihinkin videoihin, ja näin katsojaluvut kohosivat peräti kymmeneen miljoonaan. Luku on valtaisa amatööreille, joiden markkinoinnista on vastannut vain puskaradio. Nuoret myöntävät, että miljoonaluvut huimaavat hieman.

- Ei sitä vielä tajua, että katsojia on niin paljon. Parin kuukauden aikanahan nämä luvut ovat nousseet, Juho pyörittelee.

Juho, Sami ja Joose ovat nyt julkkiksia

Suuret katsojaluvut vaikuttavat arkeen väistämättä. Kolmikko tunnistetaan kaduilla ympäri maakuntaa ja Helsingissä saakka. Päät kääntyvät ja nimikirjoituksiakin kysellään. Julkisuudella on myös varjopuolensa.

- Olin Ylivieskassa käymässä ja astuin sisään hampurilaisravintolaan, niin yhtäkkiä koko tila hiljeni ja ihmiset tuijottivat minua. Se oli niin ahdistava kokemus, että lähdin saman tien pois sieltä, Juho kertaa.

Nuoret toteavat, että harmillista on, kun jotkut kiinnostuneet ryhtyvät vain seuraamaan, mutta eivät rohkene juttusille. Myös anonyymit puhelinsoitot saisivat loppua.

- On silti mahtavaa, että joitakin kiinnostaa meidän tekemiset ja seuratkaa toki jatkossakin, he viestittävät yhdestä suusta.

Viihteen ammattilaisiksi ei ole tarkoitus ryhtyä

Justimusfilms on harrastus, mutta Samia ei haittaisi, vaikka se olisi vähän enemmänkin. Hän on kiinnostunut musiikista ja voisi tehdä sitä työkseen. Varmuuden vuoksi hän opiskelee kuitenkin datanomiksi. Juho on lukiolainen ja Joosesta on määrä tulla nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja.

Tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa he sanovat levy-yhtiöille ehdottaman ein. Justimusfilmsiä ei tule puristaa mihinkään formaattiin.

– Ei me pystyttäisi tosissaan tätä tekemään. Puolihuolimattomasti tehty komedia onnistuu meiltä, Sami toteaa.

Keikkailemaan olisi mukava päästä, ainakin Joosen ja Samin mielestä, mutta Juho jarruttelee. Hänestä tuntuu, ettei vielä olla niin valmiita, että kannattaisi kiertää lavoja. Ilmeisesti hän odottaa, että fanijoukko kasvaisi monipuolisemmaksi.

– Tottakai kiehtoisi nähdä lavan edessä lauma tyttöjä kirkumassa, mutta meidän suurin faniryhmä taitaa olla 13-vuotiaat pojat, Juho naurahtaa.