Professori Reijo Norio on yksi Suomen johtavista geenitutkijoista. Hän toteaa, että geenien perusteella suomalaisten sukupuu on kuusi. Kuusen juuret ulottuvat laajalle ja laaja on myös suomalaisten geneettinen historia.

Kielitieteellisesti suomalaisten vertauskuvaksi käy puolestaan Norion mielestä mänty. Suomalais-ugrilaisten kansojen kielen historia on yhtenäinen ja ulottuu tuhansien vuosien päähän.

Kansan vaellus Suomeen myytti

Esimerkiksi sukulaisuus unkarilaisiin on professorin mukaan pelkästään kielen tasolla. Käsitykset siitä, mistä me olemme tänne tulleet ja milloin, ovat muuttuneet todella rajusti.

- Vielä 50 vuotta sitten kuviteltiin, että suomalaiset ovat tulleet idästä yli Vironlahden noin kaksi tuhatta vuotta sitten. Siihen ei enää nykyisin kukaan usko. Nyt tiedämme, että täällä on oltu siitä asti kun jääkausi antoi myöten eli noin kymmenen tuhatta vuotta. Siihen, miten ja mistä olemme tulleet, ei välttämättä geenitutkimuksen perusteella pystytä vastaamaan, mutta se tiedetään, että me muistutamme varsin suuresti muita eurooppalaisia kansoja, kertoo Norio.

Vaelluksen sijaan onkin kyse pidemmällä aikavälillä tapahtuneesta muuttoliikkeestä, jonka perusteella nykyinen geeniperimämme kerrostumineen on syntynyt.

- On hyvin vaikea kuvitella, että olisi ollut joku yhtenäinen kansa vaelluksella Volgan mutkasta tänne Suomeen.

Itä ja länsi ovat eri maata

Yksi keskeinen havainto on professori Norion mukaan se, että halki Suomen kulkee geeniperimän selvä raja idän ja lännen välillä. Se voi olla merkki kahden eri aikakauden asutuksesta, joista itäisempi on todennäköisesti iältään vanhempi. Geeniraja ei kuitenkaan halkaise Suomea siististi keskeltä, vaan kulkee pikemminkin vinosti.

- Se rajahan ei kulje Inarista Jyväskylän kautta Helsinkiin, vaan se on viisto. Sanotaan, että se kulkee Kokkolasta Kotkaan. Se on se itä-länsi -raja, joka näkyy paitsi geeneissä myös monissa muissakin asioissa, professori Norio toteaa.

Se, että suomalaiset olisivat asettuneet kahden uskonnollis-kulttuurisen piirin: Länsi-Rooman katolisen Euroopan ja Bysantin ortodoksisen rajan molemmin puolin idästä ja lännestä, ei geenejä tutkimalla selviä. Selvemmin merkkejä asutuksen leviämisestä Suomeen antaa tieteenaloista esimerkiksi arkeologia.

- Suomen ensimmäinen valtiollinen rajahan oli Pähkinäsaaren raja 1323 ja sikäli, kun minä ymmärrän, niin sen itäpuolella ei asunut juurikaan suomalaisia. Lisäksi me olemme tässä geenitutkimuksessa aika paljon nykyihmisten varassa, me emme löydä mitään vanhoja luita tai mitään muutakaan sellaista, mikä meitä tässä auttaisi.

Tautiperimä hyvin kartoitettu

Lääketieteelle geenien tuntemuksesta on ollut hyötyä esimerkiksi suomalaisten kansantautien kartoituksessa. Niiden perusteella on määritelty nelisenkymmentä suomalaisille ominaista sairautta. Ne ovat kuitenkin valtaosin harvinaisia. Kansanterveydellisten ongelmien, kuten esimerkiksi korkean verenpaineen suhteen geenejä merkityksellisempiä ovat ympäristötekijät, kuten esimerkiksi se mitä syömme tai juomme.

Esimerkiksi rintasyövän osalta tiedetään, että se myös periytyy. Mutta yksiselitteisiä vastauksia esimerkiksi siihen, miten syöpätapauksia voitaisiin ennakoida saati hoitaa, ei vielä nykyisen geeniperimää koskevan tietomme perusteella voida antaa.

- Siinä mielessä siitä on apua, että tiedetään sen ilmenevän suvuissa, joissa on tiettyjä geenejä yleismaailmallisesti. Mutta toisaalta se esiintyy myös suvuissa, joissa näitä geenejä ei ole. Rintasyövän osalta sanoisin, että olemme vasta tutkimuksen alkuvaiheissa, professori Norio toteaa.