Nykyinen siniristilippu päätyi Suomen tasavallan symboliksi sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918. Veljesvihan rikki repimässä maassa lippu ei ollut koko kansaa yhdistävä symboli, tutkijatohtori Tuomas Tepora sanoo.

- Voittajat valitsivat uuden itsenäistyneen maan tunnukseksi sinivalkoisen lipun. Vasta 1930-luvun lopussa lippu alkoi myös työväestön silmissä symboloida isänmaata eikä pelkästään porvariston luokkavaltaa.

Lipunpalvojat oikealta ohi

1930-luvun alkupuolella myös Lapuan liike ehti koetella lipun uskottavuutta vasemmiston silmissä.

- Äärioikeisto pyrki omimaan sekä lipun että monet muut kansalliset tunnukset itselleen. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä ääriliikkeet ajoivat kuitenkin niin sanotusti oikealta ohi. Poliittiset keskustaryhmät ja sosiaalidemokraattinen työväki yhdistyivät, ja äärioikeisto marginalisoitiin samaan tapaan kuin äärivasemmisto aiemmin, Tuomas Tepora kertoo.

Samaan aikaan lama hellitti ja toisen maailmansodan jälkeinen hyvinvointivaltio sai alkunsa.

- Ensimmäinen sisällissotaa kokematon sukupolvi aikuistui. Heillä oli erilainen näkökulma tapahtuneeseen vaikka sota elikin edelleen mielissä. Viimeistään talvisodan seurauksena Suomen lipusta tuli lähes pyhä valtiotunnus.

Leijonariipus ei miellytä kaikkien silmää

Symbolien omimista tapahtuu edelleenkin. Nykyinen äärioikeisto on ottanut omakseen Suomen leijonan, eikä esimerkiksi vaakunariipuksen näkeminen herätä valtaosassa suomalaisista kovinkaan lämpimiä tunteita, Tuomas Tepora sanoo.

- Toisaalta symbolien merkitys on hyvin tilannesidonnainen. Eiväthän Suomen lippu ja leijona suinkaan aina viittaa matalamieliseen kansalliskiihkoiluun. Esimerkiksi urheilukisoissa myös ne paljon maltillisemmin lippu- ja kansallisasioihin suhtautuvat uskaltavat liputtaa Suomen lipulla ja kannattaa Leijonia, tutkijatohtori muistuttaa.

Siniristi ei korista kalsareita

Suomalaisten suhtautuminen lippuunsa on Tuomas Teporan mukaan kahtiajakoista. Yhtäällä lippu on pyhä tunnus, toisaalla siihen liitetty banaalius saattaa estää esimerkiksi monia opiskelijoita marssimasta lipun perässä vaikka sellainen on vaikkapa Ruotsissa yleisenä tapana.

- Tämä johtuu meidän lippumme historian kaksijakoisuudesta. Lippu on ollut sekä kansaa vahvasti jakava tekijä että lähes uskonnollinen esine. Meillä lippuun ei liity minkäänlaista kansanomaisuutta tai karnevalistisuutta. Yhdysvalloissa lippukuvioista painetaan kalsareita, mutta meillä sellainen ei tulisi kuuloonkaan.

Sinun puolestas elää ja kuolla?

Suomalaiseen on sisäänkoodattu lippuun liittyvä säännöstö. Jos lipun kulma hipaisee maata, me kauhistumme. Toisaalta esimerkiksi amerikkalaistyylinen lipunpalvonta uskollisuusvaloineen puuttuu kouluista, Tepora muistuttaa.

- Onhan meillä tietysti oma lippulaulumme. Kun 7-vuotiaat peruskoululaiset laulavat, että "sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin", on siinä ulkopuolisen antropologin silmin katsottuna varmasti hieman erikoinen tilanne.