Suomen Akatemian tiistaina julkaiseman arvion mukaan Suomen tutkimusjärjestelmä ja tutkimus ovat olleet monella mittarilla OECD-maiden kärkiryhmää kymmenen viime vuoden aikana, mutta näkyvissä on myös huolestuttavia piirteitä.

Suomalaisen tieteellisen tutkimuksen merkittävyys ja laatu ovat heikentyneet, kun niitä mitataan julkaisuihin tehtyjen viittausten määrällä. Myös tutkijoiden vierailut ja työskentely ulkomailla sekä tieteellisten artikkelien lukumäärät ovat vähentyneet.

Suomen Akatemia esittääkin, että Suomelle tulisi laatia kymmenvuotinen kansallinen tiedestrategia tieteellisen tutkimuksen tuloksellisuuden ja laadun kehittämiseksi.

Tutkijamäärä maailman huipputasoa

Suomen tutkimus- ja kehittämistyön rahoitus on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2000 rahoitusosuus oli kivunnut maailman kärkijoukkoon eli 3,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja on sen jälkeen se on pysynyt tällä tasolla.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa työskentelevien osuus on Suomessa OECD-maiden suurin, 2,3 prosenttia työllisestä työvoimasta.

Tohtoreita Suomessa on EU-maista ylivoimaisesti eniten. Vuonna 2005 Suomessa oli 3,1 tohtoria tuhatta 25 -34-vuotiasta kohti. Toisena tuli Saksa, jossa luku on 2,6.

Suomessa valmistui viime vuonna kaksi kertaa niin paljon tohtoreita kuin vuonna 1993, yhteensä noin 1 500. Naisia oli yli puolet tohtoritutkinnon suorittaneista kaikilla muilla aloilla paitsi luonnontieteissä ja tekniikassa.

Akatemian mukaan tohtorien suuri osuus on toki tuonut hyötyjä Suomen yhteiskuntaan ja talouteen, mutta ei ole ollut omiaan parantamaan yliopistojen tutkimusedellytyksiä. Näin siksi, että investoinnit ovat menneet koulutukseen tutkimuksen sijaan.

Suomen tieteellinen merkittävyys laskussa

Suomalaisen tieteen merkittävyys ja laatu ovat laskusuunnassa, kun niitä mitataan julkaisuihin tehtyjen viittausten määrällä. Tällä mittarilla suomalaisen tieteellisen tutkimuksen laatu on nykyisin OECD-maiden keskitasoa ja Pohjoismaista heikoin.

Akatemia pitää yhtenä mahdollisena syynä sitä, että tutkimusrahoituksessa sekä tiede- ja teknologiakeskustelussa on nähtävissä kannustusta soveltavaan tutkimukseen. Yliopistoissa tehdäänkin Akatemian mukaan suhteettoman paljon soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä perustutkimuksen kustannuksella.

Myös tieteellisten artikkelien määrä on kolmen viime vuoden aikana laskenut. Edeltävinä kahtena vuosikymmenenä määrä liki kaksinkertaistui ja nousi OECD:n neljänneksi suurimmaksi suhteessa väkilukuun ja bruttokansantuotteeseen.

Suomen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat viime vuonna 6,4 miljardia euroa. Yritysten rahoitusosuus oli 72 prosenttia ja julkinen osuus 28 prosenttia. Suomen Akatemian mukaan ongelmana on, että luovien ja kilpailukykyisten tutkimusryhmien rahoitus on pääsääntöisesti sirpaloitunutta ja suhteellisen lyhytaikaista.

Kansainvälisyys verraten heikkoa

Myös Suomen tutkimusjärjestelmän kansainvälistyminen on poikkeuksellisen vähäistä. Esimerkiksi Suomessa tutkijoista vain kolme prosenttia oli muissa maissa syntyneitä vuonna 2006, kun EU-maiden keskiarvo oli kymmenen prosenttia.

Yliopistojen kansainväliset opettaja- ja tutkijavierailut lisääntyivät 1990-luvulla, mutta lähtivät tällä vuosikymmenellä laskuun tekniikan aloja lukuunottamatta. Huolestuttava piirre on Akatemian mukaan myös tutkimus- ja kehittämistyön suppea ulkomainen rahoitus.

Ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden määrät ovat sen sijaan kasvaneet vuosina 1995 - 2007. Luonnontieteissä, yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä määrät ovat yli nelinkertaistuneet, tekniikassa yli kolminkertaistuneet.

Suomalaiset kiinnostuneita tieteestä

Suomalaiset ovat huomattavasti kiinnostuneempia tiedeuutisista kuin eurooppalaiset keskimäärin, ja suomalaisilla on erittäin hyvät tiedot luonnontieteen perusasioista.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan suomalaisilla on kaiken kaikkiaan parempi tietämys tieteestä ja he suhtautuvat tieteeseen, teknologiaan ja niiden mahdollisuuksiin selvästi myönteisemmin kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset keskimäärin.

Eurooppalaistutkimusten mukaan suomalaisnuoret uskovat muiden EU-maiden nuoria vahvemmin siihen, että tiede tuottaa enemmän hyötyjä kuin haittoja ja riskejä. Suomalaiset tuntevat myös suurta luottamusta tieteellisiin instituutioihin.